Nyt mennään päin Helvettiä! Vuorossa on nimittäin blogijuttu, jossa kerron käynnistäni Helvetinjärven kansallispuistossa elokuun lopussa. Mukana reissussa olivat pitkäkarvaiset colliet Sansa, Kaisla ja Vappu. Kiersimme kansallispuistossa Helvetistä itään -kierroksen. Olin haaveillut jo pitkään käynnistä täällä ja nyt se vihdoin toteutui, ja käynti oli todellakin kaiken odotuksen arvoinen.

Helvetistä itään -kierros alkaa

Aloitimme vierailun Helvetinjärven kansallispuistoon Kankimäen pysäköintialueelta, johon saavuimme edellisenä iltana ja jossa yövyimme yhden yön matkailuautossa. Pysäköintialueen vieressä on kesäravintola ja hyvät palvelut kuten vesivessa, suihkut ja sähköpaikkoja karavaanareille. Valitsimme kuljettavaksi Helvetistä itään -rengaskierroksen, joka on 4,5 kilometrin pituinen päiväretki. Lähdimme innokkaina kansallispuistokierrokselle heti aamupalan jälkeen jo kahdeksan aikaan aamulla, kun aamuaurinko oli vasta nousemassa.

Aamuaurinko häikäisi collietyttöjen silmiä pakollista poseerauskuvaa ottaessa portilla, jossa lukee pahaenteisesti “Helvettiin, to hell”.
Helvetistä itään -kierros on Helvetinjärven ainoa virallinen rengasreitti ja sitä oli helppo seurata maastossa. Maasto on kokonaisuudessaan helppokulkuinen muutamia porrasnousuja lukuun ottamatta, mutta luonto on täällä sitäkin näyttävämpi ja monimuotoinen.

Colliet Helvetinkolun rotkossa

Suunnilleen reitin puolivälissä tuli vastaan Helvetinkolu, joka on oikeutetusti koko Helvetinjärven kansallispuiston tunnus. Se on kapea parimetrinen ja 40 metriä korkea rotko, joka laskee jyrkästi Ison Helvetinjärven rantaan. Kapusimme collieiden kanssa alas rotkoon, joka oli koko reitin hankalin osuus kulkea.

Tässä on koko kansallispuiston ehdottomasti tunnetuin nähtävyys eli Helvetinkolu.
Liukkailla keleillä tätä nähtävyyttä kannattaa suosiolla ihailla vain ylhäältä päin kuvassa näkyvältä näköalatasanteelta käsin. Varsinkin koirien kanssa kulkevan täytyy olla varovainen, jottei satu haavereita.
Saimme ihailla Helvetinkolun näköalatasanteelta henkeä pysäyttävän kauniita maisemia. Iso Helvetinjärvi oli todella tyyni näin aamuvarhain. Mikä etuoikeus onkaan saada nähdä jotain näin kaunista.
Järven rannalta löytyy Helvetinkolun päivätupa, jonka ääreen pysähdyimme evästauolle. Päivätupaa ympäröivien puiden juuret ovat kuluneet maastosta esille ja ne tekivät alueesta taianomaisen näyn.

Vaihtelevia maisemia Helvetinjärvellä

Meille sattui kansallispuistossa käyntimme ajaksi todella kaunis ja lämmin syyssää, eivätkä edes ötökät häirinneet kulkua. Ei hirvikärpäsen hirvikärpästä! Olin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka vaihtelevaa maastoa lyhyen rengasreitin varrelle mahtui. Collieille tämä oli mukava aamulenkki. Kansallispuistoissa kävijöiden täytyy muistaa aina se, että koirat on pidettävä alueilla aina kytkettyinä ja niiden kanssa on suositeltavaa kulkea opastettuja reittejä pitkin.

Helvetistä itään -kierroksella kuljetaan muutamia lyhyempiä pätkiä pitkospuita pitkin.
Vaikka Helvetistä itään on lyhyehkö alle viiden kilometrin mittainen päiväkierros, sen varrella näkee vaihtelevia maisemia rotkoista suomaisemiin.
Vesi solisi alas pitkin kalliota tässä kauniissa putouksessa muuten täysin hiljaisessa uuteen päivään heräävässä metsässä.

Tervetuloa takaisin Helvettiin

Helvetistä itään -rengaskierroksella ei vielä näkynyt aamuvarhaisella juurikaan muita kulkijoita meidän lisäksi. Ainoat vastaantulijat tapasimme aamupalaa nauttimasta Helvetinkolun päivätuvalla. Meidän collieporukalla meni 4,5 kilometrin Helvetistä itään -rengasreittiin aikaa evästauokoineen pari tuntia. Päätimme retken kymmenen maissa aamulla samaan paikkaan, josta sen aloitimmekin eli Kankimäen pysäköintialueelle, jossa meitä oli taas vastassa ylösalaisin käännetyistä puunrungoista tehty portti.

Näyttävä portti toivotti meidät tervetulleiksi takaisin Helvetinjärven kansallispuistoon.

Pysäköintialueella sijaitseva kesäravintola olisi harmikseni auennut vasta puolenpäivän aikaan. Ravintolassa on tarjolla koirille oma menu, jota olisi ollut hauska kokeilla collieille, mutta emme malttaneet jäädä odottamaan ravintolan aukeamista vaan jatkoimme suoraan päiväretken jälkeen matkaa kohti seuraavaa seikkailua. Ravintolakäynti saa odottaa seuraavaan kertaan. Kävimme toki vielä ennen lähtöä moikkaamassa ravintolan vieressä ulkoaitauksissaan asustavat pörröiset kanat ja puput.

Tämän käynnin jälkeen en yhtään ihmettele, miksi Helvetinjärven kansallispuisto on vuodesta toiseen yhtä suosittu retkikohde. On siinä jotain aivan erityistä.

2 thoughts to “Pehkoenergiaa Helvetistä itään -kierroksella

  • Niemennokan nelijalkaiset

    Vau, onpas tosiaan ollut hienot maisemat. Itsekään ei ole tuolla tullut koskaan käytyä. Pitää ehdottomasti ottaa vierailu-listalle mukaan!

    Kiva, kun olit vieraillut meidän blogissa!

    Vastaa
    • Heidi Bechstein

      Kiitos kommentista! Kannattaa kyllä käydä, suosittelen lämpimästi. 🙂

      Vastaa

Vastaa