Rotumääritelmä: Pitkäkarvainen collie
Rotumääritelmä: pitkäkarvainen collie (kennelliitto.fi)
PITKÄKARVAINEN SKOTLANNINPAIMENKOIRA / PITKÄKARVAINEN COLLIE (COLLIE, ROUGH)
- Alkuperämaa: Iso-Britannia
- Ryhmä: 1
- FCI:n numero: 156
- Hyväksytty: FCI 22.11.2012
- Kennelliitto 11.12.2012
KÄYTTÖTARKOITUS
Paimenkoira
FCI:N LUOKITUS
- Ryhmä 1 lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)
- Alaryhmä 1 lammaskoirat. Käyttökoetulosta ei vaadita.
LYHYT HISTORIAOSUUS
Pitkä- ja sileäkarvainen skotlanninpaimenkoira ovat turkin pituutta lukuun ottamatta samanlaisia. Rodun uskotaan kehittyneen, kun alun perin roomalaisten Skotlantiin tuomia koiria risteytettiin alueen alkuperäisten koirien kanssa. Rotuun vihkiytyneet viittaavat joskus rotujen välisiin hienoisiin eroihin, jotka ovat syntyneet yksittäisten kasvattajien tekemien jalostusvalintojen tuloksena. Tosiasiassa nämä kaksi rotua eriytyivät samoista linjoista vasta varsin äskettäin, ja todellisuudessa niillä on yhä edelleen samoja linjoja takanaan. Pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira (pitkäkarvainen collie) on Skotlannin lammaspaimenten alkuperäisten koirien hieman hienostuneempi muunnos, jota on jalostettu ainakin sata vuotta. Monet nykyisistä koirista kykenevät tilaisuuden tullen myös työskentelemään. Kauneutensa lisäksi skotlanninpaimenkoira on työkoira.
YLEISVAIKUTELMA
Erittäin kaunis koira, jossa kaikki osat ovat sopusoinnussa kokonaisuuden kanssa. Seistessään levollisen omanarvontuntoinen. Rakenne ilmentää vahvuutta ja toiminnallisuutta. Ei kömpelö eikä millään lailla karkea. Ilme on erittäin tärkeä. Muita olennaisia piirteitä ovat kallon ja kuonon oikea suhde sekä täydellinen tasapainoisuus, silmien koko, muoto, väri ja sijainti sekä korvien oikea kiinnityskohta ja asento.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE
Ystävällinen, ei vähääkään hermostunut eikä aggressiivinen. Erinomainen seurakoira, ystävällinen, iloinen ja aktiivinen, tulee hyvin toimeen lasten ja toisten koirien kanssa.
PÄÄ
Mittasuhteet erittäin tärkeät, päätä on arvosteltava suhteessa koiran kokoon. Edestä tai sivulta katsottuna pää muistuttaa tylppää, puhdaslinjaista kiilaa, jonka ääriviivat ovat sileät. Pää kapenee sivuilta tasaisesti ja pehmeästi korvista kohti mustaa kirsua. Sivulta katsottuna kallon ja kuonon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset ja samanpituiset ja niitä erottaa otsapenger. Silmien sisänurkkien välin keskipiste (joka on otsapenkereen oikea sijaintipaikka) on pään keskikohta pituussuunnassa. Kallon syvyys kulmakaarista leuan alaosaan ei koskaan ole liiallinen (eli ei kauttaaltaan syvä).
Kallo: Tasainen.
Otsapenger: Vähäinen mutta havaittava.
Kirsu: Väriltään aina musta.
Kuono: Sileän ja pyöristyneen kuonon kärki on tylppä, ei koskaan neliömäinen. Kuono ei ole suippo.
Leuat / hampaat: Vahvat leuat, selvä alaleuka. Kookkaat hampaat. Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat ovat kohtisuorassa leukaluihin nähden.
Posket: Poskiluut eivät ole ulkonevat.
Silmät: Lempeä ilme on hyvin tärkeä rodulle. Silmät ovat keskikokoiset (eivät koskaan hyvin pienet), hieman vinoasentoiset, mantelinmuotoiset ja tummanruskeat paitsi sinimarmoroidun värisillä koirilla, joilla silmät ovat usein siniset tai sini-täpläiset (osittain tai kokonaan, toinen tai molemmat). Ilme on erittäin älykäs, koi-ran kuulostellessa katse on valpas ja tarkkaavainen.
Korvat: Pienet korvat sijaitsevat päälaella, ne eivät ole liian lähellä eivätkä liian kaukana toisistaan. Levossa koira voi kääntää korvansa taaksepäin, mutta koiran ollessa tarkkaavainen ne ovat eteenpäin suuntautuneet ja osittain pystyt, ts. noin kaksi kolmasosaa korvasta on pysty, ylin kolmannes luonnostaan eteen- ja alaspäin taipuva.
KAULA
Lihaksikas, voimakas, pitkähkö ja kauniisti kaartuva.
RUNKO
Hieman korkeuttaan pitempi.
Selkä: Kiinteä.
Lanne: Hieman kaartuva.
Rintakehä: Kylkiluut kaareutuneet, rinta syvä ja lapojen takaa melko leveä.
HÄNTÄ
Pitkä; häntäluu ulottuu vähintään kintereisiin. Koiran ollessa rauhallinen häntä on alhaalla hännänpää hieman ylöspäin kaartuneena. Innostuneen koiran häntä voi kohota, muttei koskaan selän päälle.
RAAJAT
Eturaajat: Lavat: Viistot ja hyvin kulmautuneet. Kyynärpäät: Eivät ulko- eivätkä sisäkierteiset. Kyynärvarret: Suorat ja lihaksikkaat; luut ovat keskivahvat ja pyöreät. Etukäpälät: Soikeat; päkiät täyteläiset. Varpaat kaarevat ja tiiviisti yhdessä.
Takaraajat: Reidet: Lihaksikkaat. Polvet:Hyvin kulmautuneet. Sääret: Sileät ja jänteikkäät. Kintereet: Matalat ja voimakkaat. Takakäpälät: Soikeat; päkiät täyteläiset. Varpaat tiiviisti yhdessä mutta eivät aivan niin kaarevat kuin etukäpälissä.
LIIKKEET
Liikkeet ovat rodun leimaa-antava erityispiirre. Terverakenteisen koiran kyynärpäät eivät koskaan ole ulkokierteiset, mutta eturaajat liikkuvat kuitenkin suhteellisen lähellä toisiaan. Kehräävät ja rullaavat liikkeet sekä ristiinastunta ovat vakavia virheitä. Takaa katsoen kintereet ovat yhdensuuntaiset mutta eivät liian lähellä toisiaan, sivusta katsoen liikkeet ovat sulavat. Takaraajat ovat voimakkaat ja niiden työntö on hyvä. On toivottavaa, että askeleet ovat kohtuullisen pitkät; niiden tulee olla kevyet ja vaivattomilta näyttävät. On äärimmäisen tärkeää, että koiran liikunta on kaikin puolin tasapainoista.
KARVAPEITE
Karva: Erittäin tiheä karvapeite myötäilee rungon ääriviivoja. Peitinkarva suoraa ja karhean tuntuista, pohjavilla pehmeää, tuuheaa ja hyvin tiivistä peittäen ihon lähes täysin. Kaulus ja röyhelö ovat hyvin runsaat, pään etuosa on sileä, korvien kärjet ovat sileät, mutta tyvet runsaskarvaisemmat. Eturaajoissa on hapsut, takaraajoissa kintereen yläpuolella on runsas housukarvoitus. Kintereen alapuolella karva on lyhyttä. Häntä on hyvin tuuheakarvainen.
Väri: Soopeli, kolmivärinen (tricolour) ja sinimarmoroitu (blue merle).
Soopeli: Mikä tahansa sävy vaalean kullanväristä tumman mahonginruskeaan tai sävyttynyt soopeli. Vaalea oljen- tai kermanväri on vakava virhe.
Kolmivärinen (tricolour): Pääväri musta, syvän punaruskeat merkit raajoissa ja päässä. Ruosteenruskea sävy peitinkarvassa on vakava virhe.
Sinimarmoroitu (bluemerle): Pääväri puhtaan hopeansininen, joka on marmoroitunut mustalla värillä. Syvät punaruskeat merkit ovat toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe. Suuret mustat merkit, savenharmaa väri tai ruosteenruskea sävy peitinkarvassa tai pohjavillassa ovat vakavia virheitä.
Valkoiset merkit: Kaikkiin yllä mainittuihin väreihin liittyvät tyypilliset valkoiset colliemerkit, joiden määrä voi vaihdella. Seuraavat merkit ovat toivottuja: täysi tai osittainen valkea kaulus, valkea rinta, raajat ja käpälät, valkea hännänpää. Kuonossa, kallossa tai molemmissa voi olla valkea piirto. Kokonaan valkoinen tai vallitseva valkoinen väri on vakava virhe.
KOKO
Säkäkorkeus: Urokset 56–61 cm, nartut 51–56 cm.
VIRHEET
Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET
- Vihaisuus tai liiallinen arkuus
- Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen
- HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan rodunomaisia koiria.
Lisätietoa rodusta muualla
Pitkäkarvainen collie rotuesittely Hankikoira.fi-sivulla
Pitkäkarvainen collie | Hankikoira
Jalostuksen tavoiteohjelma
Jalostuksen tavoiteohjelma: Pitkäkarvainen collie 2019–2023
Rotuyhdistyksen nettisivut
Suomen Collieyhdistys ry / Finlands Collieförening rf (scy.fi)
Riemumielen koirablogissa
Pitkäkarvainen collie harrastuskoirana
Mitä rotumääritelmä kertoo collien luonteesta?
Viisi myyttiä collieista
Minulleko collie – lyhyt oppimäärä
Miksi rotuni on pitkäkarvainen collie?
