Meidän lauman esittely

Tämä on blogin kuudeskymmenes blogikirjoitus ja haluan tällä kertaa esitellä meidän oman lauman. Otimme esittelyä varten uuden perhepotretin kameran ajastimella ja kerron tässä blogikirjoituksessa, keitä me olemme ja keitä Riemumielen laumaan kuuluu juuri nyt loppuvuonna 2020.

Meidän perheeseen kuuluu siis aviomieheni Jan eli Jussi, minä Heidi, joka olen tämän blogin kirjoittaja, pitkäkarvaiset colliet Fiona, Riemu, Sansa, Vappu ja Kaisla sekä kissat maatiaiskissa Smilla ja american curl Sisu. Oli muuten todella vaikea saada koko poppoo suosiolla samaan kuvaan ja varsinkin kissat olivat eri mieltä kuvauksesta. Lopputuloksena oli yksi suunnilleen siedettävä kuva, joka on tässä alla.

Viisi pitkäkarvaista collieta

Kaikki pitkäkarvaiset colliemme ovat narttukoiria ja niistä vanhin on 9-vuotias Fiona. Fionan lisäksi meillä on kaksi äiti & tytär paria. Äideistä nuorempi eli Sansa on 5-vuotias ja sen tytär on 2-vuotias Kaisla, joka on myös koiristamme nuorin. Vanhempi äiti eli Riemu on 8-vuotias ja sen mieleltään ikuinen pentu on 4-vuotias Vappu. Fiona ja Kaisla ovat molemmat aikuisia kodinvaihtajia.

Etälaumaamme kuuluu tietysti lisäksi aiempi sijoituskoira, Riemun tytär ja Vapun Sisko 4-vuotias Lyyti ja 1-vuotias sijoituskoira Rose Sansan toisesta pentueesta. Seuraavat mahdolliset Riemumielen pentusuunnitelmat ovatkin Roselle, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.

Viiden pitkäkarvaisen collien ulkoiluttaminen, ruokkiminen, perushoito ja koulutus käy välillä lähes työstä, varsinkin kun asiat haluaa hoitaa mahdollisimman hyvin. Ulkoilutamme koirat päivittäin hihnalenkillä taajamassa kolme kertaa päivässä, ja sen lisäksi ne ulkoilevat päivittäin omalla pihalla, toisinaan koirapuistossa ja ajamme vähintään kerran viikossa metsään pidemmille patikointilenkeille. Lisäksi harrastan koiraharrastuslajeja usean koiran kanssa säännöllisesti ja se vie paljon vapaa-aikaa.

Kaksi seniorikissaa Smilla ja Sisu

Viiden pitkäkarvaisen collien lisäksi laumaamme kuuluu kaksi leikkautettua sisäkissaa, jotka ovat molemmat jo seniori-iässä. Kissoista vanhempi Smilla on 13-vuotias maatiaisnaaraskissa ja Sisu on 10-vuotias american curl uroskastraatti. Molemmat kissat ovat täysin sisäkissoja ja ne ulkoilevat vain kytkettynä valjaissa kesäaikaan.

Hankimme Sisun aikoinaan Smillan kaveriksi ja kuvittelin haaveissani, että niistä tulee yhdessä suloiset vierekkäin kerällä kehräävät parhaat kissakaverit. Näin ei ihan tapahtunut vaan välillä näitä tappelupukareita joutuu jopa erottelemaan toisistaan. Onneksi ne viettävät pääosin harmoniassa seniorikissojen rauhallista yhteiselämää.

Varsinkin kilpikonnavärinen pitkäkarvainen maatiainen Smilla on äkkipikainen mörökölli, joka haluaa olla paljon omissa oloissaan, eikä juurikaan hakeudu ihmisten seuraan. Smillan vastapainona pitkäkarvainen ja punaturkkinen american curl Sisu on hyvin huomionkipeä ja rapsutuksia rakastava sosiaalinen curli, joka rakastaa omaa ääntään ja tarvitsee paljon huomiota ihmisiltä ja koirilta.

Kissojen ja koirien yhteiselämä

Minulta kysytään usein, miten colliet ja kissat tulevat toimeen keskenään ja vastaan aina, että ainakin meillä ne tulevat toimeen erittäin hyvin. Colliet ja kissat ovat tottuneet toisiinsa aivan pentuajoista alkaen, eikä meillä ole ollut sen osalta juuri minkäänlaisia ongelmia. Collie on rotuna yleensä kissoja ja muita lemmikkieläimiä kohtaan lempeä, kunhan sille opetetaan, mikä on sallittua.

Sisu-curli hakeutuu usein koirien pestäväksi, varsinkin sen kippurakorvat pestään hyvin tarkkaan, mutta muuten koirille on tehty luonnollisesti alusta asti selväksi, että kissojen pitää antaa olla rauhassa. Niitä ei saa esimerkiksi jahdata. Meillä on muutama koiraportti, kissojen ruoka ja hiekkalaatikot on sijoitettu yläkertaan rauhaan koirilta ja kissoilla on oma juoma-automaatti keittiön työtasolla.

Emme pidä koirille ulko-ovea auki pihalle edes kesäaikaan, jotta kissat eivät karkaa ulos ja tuuletusikkunat on verkotettu kanaverkolla kissojen takia. Silloin kun meillä on colliepentueita, pidämme pennut kissojen ulottumattomissa vähintään ensimmäisen viikon ajan ja pidempäänkin, jos koiraemo ei halua kissoja pentujensa lähelle.

Lauma on nyt suurimmillaan

Minusta tuntuu edelleen siltä, ettei siitä ole kovin kauaa, kun meidän pieneen laumaan kuului mieheni ja itseni lisäksi vain kaksi pitkäkarvaista uroscollieita, bestikset Robin ja Riku. Voi niitä aikoja! Todella paljon on muuttunut niiden jälkeen. Kotikaupunki on vaihtunut, on kasvettu nuorista opiskelijoista nelikymppisiksi ja uusia lemmikkieläimiä on tullut elämään seitsemän.

Jokainen koira tai kissa lisää työmäärää, eikä seitsemän lemmikkiä todellakaan mene siinä kuin kaksi. Todennäköisesti laumamme on parhaillaan suurimmillaan, eikä koira- tai kissamäärä kasva tästä enää suuremmaksi. Tietysti elämässä tapahtuu yllätyksiä ja aina on olemassa se mahdollisuus, että esimerkiksi jollekin kasvatille täytyy etsiä pikaisesti uusi koti ja se voi olla ainakin väliaikaisesti meillä tai eteen tulee täysin vastustamaton “kerran elämässä” -pentu, mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan.

Viisi aikuista collienkokoista koiraa ja kaksi kissaa on aivan riittävä määrä kaupunkiolosuhteissa kahden ihmisen hoidettavana ja lenkkeilytettävänä. Harrastamisen kannaltakin tämä on itselleni maksimimäärä koiria. Erilaisissa olosuhteissa koiria voisi olla muutama enemmän, mutta meillä ei ole minkäänlaisia muuttosuunnitelmia. Haluan myös matkustella tulevaisuudessa hieman enemmän ja pienempi koiramäärä on helpompi saada hoitoon matkan ajaksi.

Milloin seuraava pentu kotiin?

Tällä hetkellä meidän lauma näyttää tältä, mutta tilanne voi muuttua jo muutaman vuoden kuluttua. Surullista ajatella, mutta parikin vuotta voi tuoda suuria muutoksia vastaan seniori-ikäisten lemmikkien kanssa ja niitähän meillä on useampi. Molemmat kissat ovat yli 10-vuotiaita ja collieista Fiona täyttää ensi vuonna jo 10 vuotta. Oli siis kiva ottaa tämä perhepotretti muistoksi juuri tästä hetkestä rakkaiden perheenjäsenten kanssa.

Täytyy myöntää, etten ole potenut minkäänlaista pentukuumetta pitkiin aikoihin. Ehkä omien pentueiden kasvattaminen on tehnyt minut immuuniksi. Jos ja kun meille tulee kotiin seuraava collienpentu, se tulee olemaan mahdollisesti oma Riemumielen kasvatti parin vuoden sisällä. Etälauma voi kasvaa jo aiemmin, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Aika näyttää! Siihen asti olen todella kiitollinen ja onnellinen juuri tästä nykyisestä laumasta.

Osallistu arvontaan marraskuun aikana

Muistathan muuten osallistua marraskuun 2020 aikana Riemumielen blogin arvontaan, jos et ole vielä osallistunut. Osallistumisaikaa on jäljellä muutama päivä ja jokaisella osallistujalla hyvät mahdollisuudet voittoon. Lue lisää arvonnasta: Best Friend herkkutikkujen arvonta!