Painajaisena pennunostaja

Kolmen Riemumielen pentueen kokemuksella olen jo nähnyt monenlaisia pennunostajaehdokkaita. Pennunostaja voi olla kasvattajan unelma tai painajainen. Olen vielä tuore kasvattaja, enkä ole ehtinyt kerätä tämän pidempää kokemusta kasvattamisesta, mutta pitkäkarvaisia collieita minulla on ollut jo lähes parikymmentä vuotta. Lisäksi olen opiskellut kasvatusasioita runsaasti, kuunnellut osaavien kasvattajien neuvoja ja suorittanut Sukokan Kasvattaja-akatemian ja Kennelliiton kasvattajakurssit.

Aloitteleva kasvattaja voi opiskella vaikka kuinka paljon teoriaa etukäteen, mutta loppujen lopuksi vain käytäntö ja oma kokemus opettaa. Pitkäkarvainen collie on suosittu rotu ja vastaan on tullut potentiaalisia ja vähemmän potentiaalisia pennunostajaehdokkaita, enkä enää ihan pienestä ylläty. Onneksi lopulta vain hyvin pieni osa heistä on aiheuttanut menetettyjä yöunia, saati sitten painajaisia.

Ensimmäinen pentue ja suuret odotukset

Riemumielen ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2016. Minulla oli epärealistisen suuret odotukset siitä, että löydän kaikille seitsemälle pennulle aktiiviset harrastavat kodit. Muutamalle löysinkin harrastavan kodin ja muut menivät rakkaiksi seurakoiriksi perheisiin. Ennen pentujen luovutusikää kutsuin kaikki mahdolliset tutut koiraharrastajat katsomaan pentuja ja he tulivat joko ystävällisyyttään tai eivät kehdanneet kieltäytyä. Minun mielestäni nämä ensimmäiset kasvattamani pennut olivat tietenkin täydellisiä, enkä voinut ymmärtää, miksei kukaan tutuista ollut kiinnostunut ottamaan itselleen niistä pentua.

Ensimmäisen pentueeni kohdalla sain hyvin paljon erikoisia kyselyitä. Moni epämääräinen pennunostaja bongasi pentulistoilta uuden kasvattajan nimen ja kaikenlaisia kokeilijoita sekä renkaanpotkijoita tuli vastaan. Kiireen ja paineiden keskellä tuntui pahalta, että muutamat tutut tulivat testailemaan pentuja kriittisellä silmällä omaksi huvikseen. Aloittelijan näkökulmasta kyselyitä tuntui tulevan ovista ja ikkunoista ja niiden parhaiden kotien valikoiminen tuntui haastavalta. Kyselin neuvoja kotivalintojen suhteen pidempään kasvattaneilta, mutta sain heiltä lähinnä ihmettelyä, miksi olen niin huolissani, pennut kyllä löytävät kotinsa. 

Linja-automatkustelua ja vääränlaisia nimiä

Sain yhden pentukyselyn naapurimaasta asti ja tämä pitkään collieita omistanut kyselijä kehui harrastavansa aktiivisesti. Kun kyselin hieman tarkemmin, mitä hän harrastaa, vastaus oli, että hän aikoo muun muassa matkustaa paljon linja-autossa pennun kanssa! Hän olisi halunnut itselleen tietenkin sen kaikista lupaavimman narttupennun luonteen ja ulkonäön puolesta eli nimenomaan sen, jolla on suuri valkoinen kokokaulus. En koskaan päässyt perille, mitä merkitystä kauluksen koolla olisi linja-autossa matkustamisen kannalta, enkä ryhtynyt ottamaan selvää asiasta.

Erittäin innokas sijoitusnarttupennun odottaja perui alustavan pentuvarauksen, kun kuuli, millaiset kennelnimet annan pennuille, koska hän oli odottanut niiden saavan aivan erilaiset nimet. Antamani nimet olivatkin liian söpöjä ja inhottavasti suomenkielisiä, eikä hän voinut missään nimessä kuvitellakaan omistavansa sen nimisen koiran. Hän ei voinut kuvitella sanovansa sellaista nimeä ääneen esimerkiksi BH-kokeessa. Mysteeriksi jäi, miksi ihmeessä hän odotti, että kennelnimen Riemumielen jatkona olisi englanninkieliset nimet.

Videonpätkät suuri pettymys

Eräs pennunkysyjä, innokas aloitteleva koiraharrastaja perui pennunhaun päivää ennen seitsemän viikon ikää, kun erehdyin ensimmäisen pentueeni hoidosta jo itsekin väsähtäneenä lähettämään hänelle videon väsyneiden pentujen ruokailusta. Hän oli näkemäänsä todella pettynyt, koska eiväthän pennut juuri tällä alle minuutin videonpätkällä olleetkaan hänen odotuksiensa mukaan törkeän ahneita! Eihän sillä ollut merkitystä, että minä kasvattajana seurasin pentujen kehitystä lähes ympäri vuorokauden ja tiesin, että ahneita ovat kuin pienet porsaat.

Usealla colliekasvattajalla on tapana pentutestauttaa pennut, näin minäkin tein ja videoin ammattilaisen läpiviemän testin. Urospentu sai loistavat arviot, mutta taas pennunostaja pettyi videolla näkemäänsä. Aloittelevan koiraharrastajan mielestä testissä olisi pitänyt paineistaa 7 viikon ikäisiä pikkupentuja enemmän, läiskiä niitä kylkiin ja revitellä niiden kanssa kunnolla lelulla. Olin äimänä ja tajusin jälkikäteen, että aloittelevat harrastajat voivat tehdä lyhyiden videonpätkien perusteella pitkälle meneviä analyyseja. Opinpa ainakin olemaan videoiden lähettämisen suhteen harkitsevaisempi.

Kiirettä ja nimettömiä kyselyitä

Ensimmäisen pentueen jälkeen olen kasvattanut kaksi pentuetta ja olen kerännyt lisää kokemusta pennunkysyjistä. Hyvin tyypillinen soittaja kertoo heti puhelun aluksi, että me ei sitten haluta missään nimessä harrastaa mitään eikä käydä näyttelyissä, vaan meille käy mikä tahansa vapaana oleva collienpentu, uros tai narttu. Pennunhankinnan kanssa on kova kiire, eikä mistään ei tunnu saavan pentua. Usein heidän ainoa kysymyksensä on pennun hinta. Näin harrastajan ja kasvattajan näkökulmasta tämä on ihmeellinen tilanne, koska pentujen ja pentueiden välillä on eroja, enkä halua myydä yhtään pentua säälistä.

Kolmannen pentueen kohdalla sain runsaasti innokkaita tiedusteluja parilta kysyjältä. He olivat erittäin kiinnostuneita juuri tästä yhdistelmästä, erityisesti minun kasvatustyöstäni ja juuri tästä pentueesta. Toinen heistä kävi tutustumassa aikuisiin koiriin kotiini ja treeneihin hyvissä ajoin ennen astutusta. Toisen kanssa soittelin ja kirjoittelin runsaasti, ja hänkin kävi tutustumassa koiriini etukäteen. Käytin runsaasti aikaa ja vaivaa. Molemmat odottivat innoissaan pentuetta. Kun sitten pennut vihdoin ja viimein syntyivät, kyselin, milloin he tulevat pentuja katsomaan. Tässä vaiheessa molemmat olivatkin jo ehtineet aikaa sitten hakea pennun jostain aivan muualta.

Yksi ”erittäin kiinnostunut” tiedustelija lähetti minulle useita tekstiviestejä pentuetta koskien salaisesta puhelinnumerosta, nimeään kertomatta ja kun pyysin soittamaan minulle, soittoa ei tietenkään koskaan kuulunut. Sen sijaan sain haukut siitä, että vaadin pennunostajilta aivan liikaa. Kyseessä voi toki olla esimerkiksi alaikäinen lapsi tai tekaistu henkilö, jonka motiivina on vain testata, onko pentuja vapaana. Tekstiviestikysely nimettömältä henkilöltä ei ole aivan se, mitä toivon pennunostajalta.

Eräälle harrastuksista kiinnostuneelle henkilölle pidin luovutusikään asti pentueen lupaavinta urospentua varattuna, mutta päivää ennen, kun hänen oli tarkoitus tulla katsomaan pentua, hän ilmoitti, ettei nyt olekaan sopiva ajankohta pennulle. Ehkä noin vuoden päästä olisi parempi ajankohta. Hyvä juttu tietenkin, että hänellä oli rohkeutta tehdä tuo tärkeä päätös, mutta epävarmasta olosta olisi voinut ilmoittaa jo hieman aiemmin. Olin jo ehtinyt aika monelle kysyjälle kertoa, että kaikki pennut ovat varattuja ja jouduin aloittamaan taas kodinetsintärumban alusta.

Unelmieni pennunostaja – ihan tavallinen tyyppi

Olen huomannut, että kasvattajan kannattaa aina luottaa omaan ensifiilikseen ja mutuun, jos pennunkysyjä vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta tai hänessä on jotain outoa. Kun itse tuon kasvattajana esille harrastamista ja koiraharrastuksia, se voi houkutella joitain ihmisiä esiintymään minulle itsekin harrastajina puhtaasti pennun saamisen toivossa, vaikka he eivät aio koskaan harrastaa pennun kanssa mitään. Pentujen myyntiprosessi pakottaa kasvattajan opiskelemaan perusteellisesti ihmistuntemusta ja rivien välistä lukemista.

Kaikilla ei aina ole realistista käsitystä harrastamisesta tai he voivat arvioida omat resurssinsa koiranomistajina väärin. En toki odota, että kaikki pennut päätyvät harrastavaan kotiin, mutta rehellisyys ja avoimuus ovat tärkeitä. Tärkeintä olisi tietää, millainen koti pennulle on oikeasti tarjolla. Toivon, että jokainen pentu löytää itselleen sopivimman kodin. Ei ole kenenkään etu, jos aktiivinen ja tekemisenhaluinen koira päätyy sohvaperunaksi. Pennunvalinnassa kannattaa kuunnella kasvattajaa, koska hän viettää pentujen kanssa eniten aikaa ja tuntee suvun.

Unelmieni pennunostaja on ihan tavallinen aktiivinen, avoin ja koiristani kiinnostunut tyyppi, joka ei mene näissä asioissa yli vaan kunnioittaa minua kasvattajana kuten ketä tahansa muuta kanssaihmistä ja luottaa arvostelukykyyni. Unelmien pennunostaja esittelee itsensä koko nimellään, kertoo asuinpaikkakuntansa, on rehellinen odotuksistaan, tulee käymään sovittuna ajankohtana, kyselee ja kuuntelee sekä kertoo mahdollisimman pian, jos ei olekaan kiinnostunut tai on epävarma. Silloin kasvattajalle jää aikaa etsiä uutta kotia eikä hän jää roikkumaan löyhässä hirressä ja odottelemaan yksittäisen pennunostajan päätöstä.

Jokaisen pennunkysyjän pitäisi aina muistaa, että kasvattaja on useimmiten itsekin tavallinen kodin ulkopuolella palkkatyössä käyvä ihminen, jolla on pentueen hoitamisessa suuri urakka ja lisäksi muut omat aikuiset koirat sekä perhe hoidettavanaan. Kasvattajalla ei ole kotonaan pentukauppaa, josta voi hakea pennun kuin kaupan hyllyltä. Pentukyselyitä voi tulla runsaasti ja kasvattajalla on suuri työ valita sopivimmat kodit pennuille kaiken muun ohessa. Hyvä kasvattaja kiintyy syvästi jokaiseen pentuun yksilönä, eikä halua antaa pentuja mihin tahansa. Olen itkenyt lähes jokaisen pennun luovutuksen jälkeen repivää menetyksen surua. Siinä vaiheessa täydellisen edustavat videonpätkät ja poseerausvalokuvat pennuista ovat täysin toissijaisia asioita.

Neuvoni muille aloitteleville kasvattajille

Neuvoni muille aloitteleville kasvattajille on: kuuntele omaa sisäistä ääntäsi ja luota siihen. Ole jämäkkä, äläkä yritä miellyttää pennunostajia, vaan tee omaa kasvatustyötäsi koko sydämelläsi ja täydellä panostuksella parhaasi mukaan. Uskalla asettaa pennunostajien ja muiden rodunharrastajien suhteen rajat. Kasvattajana teet päätökset pentuetta koskien ja olet auktoriteetti. Voit vaihtaa muiden kasvattajien kanssa ajatuksia ja kuunnella kokeneiden mielipiteitä, mutta heiltä et välttämättä saa tukea tositilanteessa.

Olen usein saanut muilta kasvattajilta palautetta, että älä stressaa pennunostajien suhteen ja ihmettelen tätä. Sehän on yksi stressaavimpia asioita kasvattamisessa! Oikean kodin valita on yksi suurimmista päätöksistä, mitä kasvattaja voi tehdä sen jälkeen, kun pennut ovat jo syntyneet maailmaan. Vääränlainen kotivalinta kostautuu aivan varmasti jo pentuaikoina tai viimeistään siinä vaiheessa, kun koira on teini-ikäinen.

Jo kolmen pentueen kokemuksella esimerkkitarinoita painajaismaisista pennunostajista olisi kerrottavana enemmänkin, mutta lisäksi on useita tarinoita unelmien pennunostajista. Olen löytänyt lähes kaikille Riemumielille hyvät kodit ja olen siitä kiitollinen. Toisinaan olen huolestunut, jos koiran kanssa on haasteita tai kuulumisia ei ole tullut pitkään aikaan, mutta painajaisia en ole vielä nähnyt. Ihannetilanteessa kotivalinta onnistuu niin hyvin, että kasvattajan tehtäväksi jää tukihenkilön ja sparraajan rooli.