Vietin syyskuun toisen viikonlopun perjantaista sunnuntaihin Teijon kansallispuistossa ja Mathildedalin ruukkikylässä, jossa mukana vaellusretkellä oli mieheni sekä pitkäkarvaiset colliet Sansa ja Kaisla.
Teijon kansallispuisto sijaitsee Teijolla Salossa ja se on yksi uusimpia kansallispuistojamme. Vaelsimme siellä Sahajärven kierroksen, kävimme Teerisaaren laavulla ja kuljimme läpi Totin luontopolun. Juhlistimme reissulla samalla 9-vuotishääpäiväämme.
Yön yli vaellusretki koirien kanssa
Tämä oli meidän ensimmäinen yön yli vaellusretki, jossa yövyimme yhden yön maastossa teltassa kahden koiran kanssa. Teijon kansallispuisto on kohteena jo ennestään tuttu, koska olen retkeillyt siellä muutaman kerran aikaisemmin. Aiemmilla retkillä olen kiertänyt Matildajärven kierroksen ja yöpynyt mökissä, mutta tällä kertaa reitiksi valikoitui Sahajärven kierros, eikä mökkiyöpyminen ollut vaihtoehto.
Ajatus yön yli vaellusretkestä syntyi kevään ja kesän aikana ja retken ajankohdaksi valikoitui syyskuun toinen viikonloppu, vuosipäivämme aikaan. Tein mieheni kanssa kesällä päiväretken Kolin kansallispuistoon ja innostuimme ajatuksesta yön yli vaellusretkestä kansallispuistossa. Teltassa yöpyminen viiden collien kanssa olisi haastavaa, joten päätimme ottaa mukaan vain Sansan ja Kaislan. Kolme muuta collieta eli Fiona, Riemu ja Vappu sekä kissat jäivät kotiin hyvään hoitoon.
Mainitsen jo näin alkuun, että luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa on koiranomistajana tärkeää muistaa, että koirat on pidettävä aina kytkettynä. Otimme muutaman valokuvan koirista niin, että ne olivat kytkettyinä ja hihnat maassa, mutta muuten ne eivät olleet missään vaiheessa vapaina.
Ensimmäisenä päivänä Sahajärven kierros
Teijon kansallispuistossa on reittejä noin 50 kilometriä ja se on pinta-alaltaan noin 34 neliökilometriä. Perjantaille osui kaunis aurinkoinen syyssää ja päivälämpötila oli noin 15 astetta. Valitsimme ensimmäisen päivän reitiksi Sahajärven kierroksen, joka on Teijon pisin rengasreitti. Se on 8,8 kilometrin pituinen ja tasoltaan keskivaativa kallioiden ja Sahajärven lossiylitysten vuoksi. Reittimerkintänä on oranssit puusalmiakit.
Aloitimme Sahajärven kierroksen perjantaina puolenpäivän aikaan Laviankallion parkkipaikalta ja lähdimme kiertämään reittiä myötäpäivään. Reitin alkuun oli vaihtelevasti nousua, pitkospuita ja kaunista lehtomaisemaa. Osittain metsä oli hieman pusikkoista. Kaisla kantoi ensimmäistä kertaa mukana koirareppua ja oli siitä hetken alkuun hämillään, mutta tottui reppuun nopeasti eikä se häirinnyt menoa mitenkään.
Seuraavaksi ohitimme Hamarinjärven ja siitä matka jatkui kohti näköalakallioiden jylhiä maisemia. Jyrkkiä mäkiä ylös noustessa olin tyytyväinen, että koirat olivat vetoapuna. Reitti ei kulkenut missään kohtaa aivan Hamarinjärven rannalla vaan järvi näkyi puiden lomasta. Kokonaisuudessaan Sahajärven kierroksen reitti oli melko hyväkuntoinen lukuun ottamatta yhtä upottavan mutaista pätkää, jota yritimme kiertää ryteikköjen kautta.
Sahajärven ylitys vaijerilossilla
Näköalakallioilta laskeuduimme reitin lopuksi kohti Sahajärven rantaa, jossa järven ylittää kaksi vaijerilossia. Kokonaisuudessaan meillä meni Sahajärven kierroksen kiertämiseen rinkat selässä parkkipaikalta losseille noin neljä tuntia, johon sisältyi pari kunnollista taukoa. Vaijerilossien avulla pääsee Sahajärven yli Kalasuntin saarelle, joka on suosittu tauko- ja majoituspaikka.
Vaijerilossilla hinasimme itsemme Kalasuntin saareen. Olin etukäteen pähkäillyt, miten lossiylitys onnistuu kahden koiran kanssa, mutta colliet eivät ihmetelleet lossimatkaa juuri yhtään. Ne katselivat kauniita järvimaisemia kaikessa rauhassa. Sen sijaan meille ihmisille lossi oli näppäryydestään huolimatta melko raskas hinattava.
Yöpyminen Kalasuntin saarella teltassa
Kalasuntin saarelta löytyi laavu, nuotiopaikka, polttopuita ja ulkohuussi. Saari osoittautui todella suosituksi yöpymispaikaksi, koska meidän lisäksi pienellä saarella yöpyi jopa kuusi muuta telttaporukkaa. Odotimme pääsyä ruoanlaittoon ja makkaranpaistoon laavulle hetken, koska laavulla oli pariskunta, jolla oli mukana collieille ja ihmisille räyhäävä weimarin seisoja. Sansakin taisi vastata sille muutaman valitun haukahduksen.
Yövyimme Kalasuntin saaressa perjantain ja lauantain välisen yön kahden hengen Woodlander Ribe kupoliteltassa. Olimme jo testanneet teltassa yöpymistä kesällä etukäteen yhden yön verran Sansan kanssa, mutta Kaislalle tämä oli ensimmäinen yö teltassa. Pystytimme teltan ajoissa ennen hämärän tuloa tasaiseen suojaisaan kohtaan aivan rannan tuntumaan. Katselimme rantakalliolla upeaa auringonlaskua ja siirryimme telttaan juuri ennen pimeää, joka laskee tähän aikaan vuodesta joka ilta aikaisemmin.
Nukuin koko yön melko hyvin ja sekä Sansa-äiti että Kaisla-tytär nukkuivat teltassa kuin tukit. Niitä ei häirinnyt sen enempää luonnon äänet, muuttolintujen ääntelyt kuin muiden telttaseurueiden rupattelukaan. Collietytöt nukkuivat suurimman osan yöstä meidän jaloissamme ja aamuyöstä Kaisla siirtyi nukkumaan väliimme.
Toisena päivänä Teerisaaren laavulle
Yön aikana alkoi rankka vesisade ja heräsimme lauantaina seitsemän aikaan sateiseen syysaamuun. Lämpötila kävi yön aikana hieman alle kymmenessä asteessa, mutta onneksi teltta piti meidät kuivina ja makuupussit lämpiminä. Joimme vielä Kalasuntin laavulla kuumat aamukaakaot ja söimme kaurapuurot.
Aamupalan jälkeen lähdimme lossikyydillä vastarannalle ja kävelemään kohti parkkipaikkaa, joka sijaitsee noin kilometrin kävelymatkan päässä Sahajärven rannasta. Sahajärven kierros 8,8 kilometriä oli nyt kierretty kokonaisuudessaan ja reitti oli juuri sopivan pituinen ensimmäiselle päivälle. Pelkäämäni hirvikärpäset eivät häirinneet koko reissun aikana, eikä hyttysiä ollut nimeksikään.
Sahajärven kierroksen jälkeen jätimme isot rinkat, koirarepun, teltan ja makuupussit autoon ja lähdimme yhden kevyemmän repun ja eväiden kanssa jatkamaan matkaa kohti Teerisaaren laavua. Teerisaaren laavu sijaitsee Puolakkajärven rannalla ja reitti sinne kulkee pääosin pitkospuita pitkin soiden ympäröimänä. Kuljettavaa kertyi noin viisi kilometriä.
Teerisaaren laavulla oli yksi isompi porukka ennen meitä, joten siellä oli näppärästi jo tuli valmiina. Keitimme nuotiolla vettä kenttäpakissa ja söimme lämpimät kanttarellikeitot lounaaksi. Colliet saivat toki myös herkkuja. Seuraavaksi matka jatkui tihkusateessa kohti Teijon luontokeskusta, josta ostin Suomen kansallispuistot -tuubihuivin kaulaani lämmittämään.
Pitkospuut olivat sateen takia muutamassa kohtaan melko liukkaat ja tässä vaiheessa vaatteet alkoivat olla jo läpimärät. Kuoritakki päästi jo veden läpi, mutta vaelluskengät eivät pettäneet. Collietytöistäkin huomasi, ettei niitä huvittanut enää jatkaa vaellusta sateessa, vaikka ne tähän asti olivat menneet reippaina eteenpäin.
Lemmikkiystävällinen Sypressi Bed & Breakfast
Teerisaaren laavun jälkeen olimme kaikki jo aika väsähtäneitä, sateen kastelemia ja kylmissään, eikä toinen yö teltassa olisi houkuttanut yhtään. Tässä on meille jatkoa varten pähkinä purtavaksi. Miten saada kaikki varusteet pysymään mahdollisimman kuivina ja lämpiminä pidemmillä retkillä säässä kuin säässä? Onneksi olin varannut meille jo etukäteen toiseksi yöksi yöpymisen Sypressi Bed &Breakfast -majatalosta.
Sypressi B&B sijaitsee Mathildedalissa, joka on todella söpö perinteikäs pieni ruukkikylä. Majoituimme siellä Raasepori-nimisessä rakennuksessa, joka on rakennettu vuonna 1840. Rakennus on nykyään suojelukohde ja se edustaa ruukinaikaista punamultarakentamista.
Sypressi B&B on lemmikkiystävällinen ja siellä asuu omistajan oma eurasier ja pari kissaa, joita colliet eivät tosin tavanneet. Meille oli varattu Sypressistä kolmen hengen huone ja käytössämme oli yhteiskäytöllinen kylpyhuone ja WC. Illalla koirat lepäsivät huoneessa kaikessa rauhassa ja me ihmiset kävimme läheisessä Ruukin krouvissa pizzoilla.
Kolmantena päivänä Totin luontopolku
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja kauniina, joten ennen kotiinpaluuta kuljimme vielä läpi Totin luontopolun, joka on parin kilometrin helppokulkuinen luontopolku Sahajärven lähellä. Suuri osa polusta kulkee vanhassa Teijon kartanon puistossa, joten keskellä metsää tulee vastaan yllättäen esimerkiksi rhododendronpensaita sekä siellä voi ihmetellä Sahajärven padon raunioita ja pientä tekolampea.
Pohdin etukäteen lähtöpäiväksi vaihtoehtoisena reittinä hieman pidempää Onnelannummen reittiä, mutta Totin luontopolku oli juuri sopiva lähtöaamun reitti. Kävelimme sen kaikessa rauhassa ja pidimme lyhyen tauon. Luontopolun jälkeen käväisimme pienessä Teijon kyläkaupassa ja ihastelemassa Teijon kirkkoa, joka on Suomen pienin kivikirkko. Sitten oltiin jo valmiita suuntaamaan takaisin kohti Keravaa.
Koirien varusteet vaellusretkellä
Sain sopivasti juuri ennen retkeä mahdollisuuden testata koirille Hurtta Trail -reppua, joka oli tällä reissulla Kaislan testissä. Kirjoitan siitä erillisen blogijutun Riemu testaa -osioon ensi viikon perjantaille ja kerron silloin enemmän repun ominaisuuksista. Näin lyhyellä vaelluksella koirareppu ei ole välttämätön, mutta tämä oli hyvä tilaisuus totuttaa Kaisla repun kantoon ennen pidempiä reissuja.
Jätin tilavan Hurtta Trail -repun tätä ensimmäistä retkeä varten tarkoituksella kevyeksi, jotta Kaisla tottui sen kantamiseen. Pakkasin siihen koirien kahden päivän kuivaruokamäärän ja herkkuja, joita ne ovat tottuneet syömään. Omaan rinkkaani pakkasin kaikki muut koirien tarvitsemat varusteet kuten vesipullon, juomakipon, ensiapupakkauksen ja kyypakkauksen. Jatkossa pakkaan mukaan lisäksi koirien taukoalustan ja mikrokuitupyyhkeen tassujen ja turkin kuivaamista varten.
Jatkossa kun koirat ovat tottuneet reppuun, sen painoa voi kasvattaa vähitellen ja maltilla maksimissaan 20 prosenttiin koiran omasta painosta. En kokenut omien paksuturkkisten collieideni tarvitsevan omia makuupusseja tai loimia tällä retkellä, koska yölämpötila pysyi noin 10 asteessa, mutta viileämmällä säällä ja kevytturkkisemmalla koiralla ne voivat olla tarpeellisia.
Seuraava yön yli vaellusretki suunnitelmissa
Vaellusretki Teijon kansallispuistossa oli ehdottomasti yksi syksyn kohokohtia. Kotimatkalla Teijosta ryhdyin jo suunnittelemaan seuraavaa yön yli vaellusretkeä kansallispuistoon. Sen aika on todennäköisesti vasta ensi keväänä, koska talvella teltassa yöpyminen ei houkuttele ja syksy alkaa olla jo aika pitkällä. Loppusyksyn aikana teen varmasti muutaman pidemmän päiväretken.
Kaikista Suomen kansallispuistoista olen nyt käynyt Teijon lisäksi Kolilla, Nuuksiossa, Sipoonkorvessa ja Helvetinjärvellä, joten seuraava kohde voisi olla joku minulle uusi kansallispuisto.
Mikä on sinun suosikkisi Suomen kansallispuistoista? Mitä paikkaa suosittelet meidän seuraavaksi kohteeksi? Kerro kommenteissa!
