Rally-tokon kilpailusuoritukseen valmistautuminen

Rally-tokon kilpailusuoritus kestää yhden koirakon osalta muutaman minuutin, mutta kokonaisuutena kilpailusuoritukseen valmistautuminen vie huomattavasti enemmän aikaa. “Ilmoittaudu, tee rata ja lähde kotiin” ei ihan riitä varsinkaan minun tapaani stressaamaan ja jännittämään taipuvaiselle ohjaajalle.

Minulla on äkkiä laskettuna takana noin 80 rally-tokon kilpailusuoritusta lajin virallisena aikana viiden koiran kanssa, joten olen rakentanut itselleni yrityksen ja erehdyksen jälkeen jo aika selkeät kilpailurutiinit, joilla valmistaudun omaan suoritukseen. Jokaisella toimii omanlaisensa valmistautuminen. Kerron tässä blogikirjoituksessa, miten itse valmistaudun, mutta nämä tavat eivät välttämättä sovi kaikille.

Edellisen illan etukäteisvalmistelut

Sen jälkeen, kun olen innokkaana ilmoittautunut rally-tokokilpailuihin ja treenannut ahkerasti koirani kanssa, varsinainen kilpailuvalmistautuminen alkaa jo kilpailua edeltävä päivänä. Pyrin viettämään normaalin rauhallisen päivän ja kilpailua edeltävä ilta on varattu kokonaan valmistautumiseen. Varaan koiran kilpailukirjan, rekisteripaperit ja rokotustodistuksen valmiiksi treenilaukkuun ja vien treenilaukun autoon jo illalla.

Lisäksi tarkistan, että treenilaukussa on riittävästi pieniä pehmeitä makupaloja koiralle ja sinne on pakattu valmiiksi kilpailukäytössä oleva treeniliivi, hakaneula numerolapun kiinnittämistä varten, vesipullossa raikasta vettä koiralle ja itselleni sekä vesikippo koiralle. Lisäksi otan koiralle mukaan kevythäkin. Teen myös pienet eväät itselleni valmiiksi, esimerkiksi täytetyn voileivän ja banaanin. Täytän kahvinkeittimen valmiiksi jo illalla, jotta voin aamulla vain painaa nappia.

Tarkistan viimeistään illalla navigaattorista, miten kauan tarvitsen aikaa kisapaikalle ajamiseen ja varaan säätilan mukaisesti tarvittaessa lisäaikaa. Pyrin rauhoittamaan nukkumaanmenoajan ja menen mahdollisimman aikaisin nukkumaan, vaikka nukun joskus huonosti kilpailua edeltävänä yönä.

Kilpailuaamuna kiireetön aloitus

Kilpailuaamuna herään hyvissä ajoin ja syön kevyen aamupalan: jugurttia tai puuroa, kofeiinitonta kahvia ja hedelmän. Pyrin välttämään kofeiinia aikaisin kilpailuaamuina, koska siitä tulee hermostunut olo ja se häiritsee vatsan toimintaa. Minulla on paha stressivatsa, mutta syön nykyään aina kilpailuaamuna jotain. Ruokin ja lenkkeilytän koirat ja sen jälkeen tarkistan, että kaikki kilpailuissa tarvittava on aivan varmasti mukana autossa.

Lähden ajamaan kilpailupaikalle sen verran ajoissa, että olen siellä viimeistään tuntia ennen oman luokkani arvioitua alkamisaikaa. Haluan ajaa paikalle kaikessa rauhassa enkä halua kerätä itselleni ylimääräistä stressiä tai paineita kiireessä ajamisesta tai kilpailupaikan etsimisestä kiireessä.

Kilpailupaikalla rata haltuun

Kun saavun kilpailupaikalle, menen heti ensimmäisenä ilmoittautumaan vastaanottoon ja otan kuvan seinällä olevasta ratapiirrustuksesta kännykällä. Katson miltä kehä näyttää paikan päällä. Vien koiran kunnolliselle pissatuslenkille ja tutkin ottamaani ratapiirrustuskuvaa. Lenkin jälkeen asettaudun koiran kanssa sopivaan paikkaan odottelemaan tai laitan koiran hetkeksi autoon. Collieistani Riemu tarvitsee sopivasti aikaa tottuakseen kilpailupaikkaan, mutta liian pitkä odotteluaika ei ole hyväksi sen vireelle.

Odottaessani teen mielikuvaharjoittelua. Kävelen rataa läpi mielessäni ja pyrin oppimaan radan ulkoa jo ennen varsinaista rataantutustumista. Katson fyysistä kilpailurataa ja tarkistan, missä lähtökyltti ja maali sijaitsee, miten kehään kulku ja kulku pois kehästä on järjestetty, missä tuomari mahdollisesti tulee seisomaan ja missä ajanottaja tulee istumaan. Mietin, miten pitkälle koiran täytyy edetä peruutuksessa. Teen mielikuvissani epäonnistuneita suorituksia ja täydellisen virheettömän suorituksen.

Rataantutustumisessa täysi keskittyminen

Mietin aina etukäteen, missä koirani odottaa, kun olen 15 minuuttia rataantutustumisessa. Toisinaan paras paikka voi olla odottaa autossa, toisinaan taas kehänlaidalla omassa kevythäkissä. Se riippuu todella paljon kilpailupaikasta ja koirasta. Haluan, että koira odottaa suht lähellä kilpailukehää ja jos auto on kovin kaukana parkissa, se ei ole toimiva odotuspaikka. Jos koirani odottaa kehänlaidalla, se on kevythäkissä tai omalla taukomatollaan. Koirani ovat oppineet rauhoittumaan kevythäkkiin, eivätkä kerää siellä ylimääräisiä kierroksia.

Kun tuomari kutsuu kaikki luokan kilpailijat yhteiseen rataantutustumiseen, pyrin keskittymään siihen täysillä. Toivon, että kanssakilpailijat antavat toisilleen keskittymisrauhan. Tuomari on paikalla kysymyksiä varten, eikä kylttisuorituksia koskevia tarkentavia kysymyksiä kannata kysyä kanssakilpailijoilta. Kävelen rataa läpi ja kiinnitän erityisesti huomiota suorituspaikkoihin, siirtymislinjoihin ja mahdollisiin haastaviin kohtiin. Käytän useimmiten koko varatun 15 minuuttia rataantutustumiseen.

Rataantutustumisen jälkeen koiran virittely

Rataantutustumisen jälkeen virittelen koiraa ratasuoritusta varten ja harjoittelen haastavia tehtäväyhdistelmiä. En koskaan ota koiraa kilpailusuoritukseen suoraan autosta vaan virittelen niitä sopivaan mielentilaan palkkaamalla perusasennosta, kontaktista ja tempuista. Olen oppinut kokemuksen kautta löytämään aika hyvin juuri sopivan virittelymäärän Riemulle, mutta jokainen koira on erilainen tämän osalta.

Jos mestariluokan radalla on merkin kierto, treenaan Riemun kanssa oman merkkikartion katsomista pari kertaa etukäteen eli pyydän koiraa katsomaan merkkiä, naksautan ja palkkaan katsomisesta. Teen perusasentoa ja lähtökylttikäytöstä ja palkkaan niistä sekä muistuttelen koiraa esimerkiksi takaosan käytöstä. Sopiva virittelymäärä on sellainen, että koira on keskittynyt ja rauhallinen, ei kiihdy liikaa eikä toisaalta tylsisty.

Pyrin muistuttamaan itselleni, että kilpailurata on siellä juuri minua ja koiraani varten ja meillä on etuoikeus saada olla mukana. Parhaimmillaan saan jo rataantutustumisessa päälle hyvän flow-fiiliksen, ja kaikki tuntuu sujuvan kuin tanssi. Toisinaan kuuntelen odotellessani musiikkia kuulokkeet korvilla ja teen mielikuvaharjoittelua, joka auttaa valmistautumisessa.

Tuloksen läpikäynti kilpailupaikalla

Hyvään kilpailuvalmistautumiseen kuuluu etukäteisvalmistelujen lisäksi kaikki se, mitä tapahtuu ratasuorituksen jälkeen. Oman kilpailuvuoron jälkeen palkkaan koiran iloisesti ja kehun koiraa, menipä suoritus sitten hyvin tai huonosti. Koiralle ei pidä näyttää omaa pettymystään, koska se ei tunne lajin sääntöjä. Pyydän koiraa tekemään muutaman helpon tempun ja palkkaan niistä runsaasti kehuen.

Useimmiten olen vasta oman suorituksen jälkeen valmis rupattelemaan tuttujen kilpailijoiden kanssa, koska sitä ennen rupattelu häiritsee herkästi keskittymistä. Kun koira on palkittu, palkitsen itseni kahvikupillisella ja mokkapalalla buffasta tai syön eväät.

Kun tuomari jakaa tulospaperit ja kilpailukirjat, käyn läpi mahdolliset tekemäni virheet perusteellisesti kilpailupaikalla ja huomioin, mitä olisin voinut tehdä paremmin ja mitä pitää korjata jatkossa. Lisäksi pyrin aina kiinnittämään huomiota niihin asioihin, jotka menivät erityisen hyvin. Tarvittaessa kysyn tuomarilta tarkentavia kysymyksiä virheistä ja tarkistan, että tulos on merkitty kilpailukirjaan oikein ja siellä on tuomarin allekirjoitus.

Kotiinlähtö ja kohti seuraavaa kilpailua

Muistaessani huikkaan kilpailun järjestäjille kiitokset ennen poislähtöä. Teen lyhyen pissatuslenkin koiran kanssa tarvittaessa, pakkaan kevythäkin takaisin autoon ja lähden ajamaan kotia kohti, katse kohti seuraavia kilpailuja. Kuuntelen autossa jotain mielenkiintoista podcastia tai äänikirjaa ja saatan ohimennen pohtia, milloin seuraavat kilpailut ovatkaan kalenterissa.

Pyrin siihen asenteeseen, että kilpailuja tulee ja menee, eikä yksi tulos tai tuloksettomuus saa merkitä liian paljon. Virheisiin ei kannata jäädä liiaksi kiinni. Sen sijaan voi lyhyesti huomioida ne ja pyrkiä korjaamaan niihin johtaneet syyt jatkossa. En enää nykyään juurikaan palaa tekemiini virheisiin kilpailun jälkeen, enkä jää murehtimaan niitä. Se tie on jo omalla kohdallani todettu huonoksi. En välttämättä edes muista muutaman päivän päästä, mistä virhepisteet tulivat. Minulle on tärkeämpää muistaa radan onnistumiset.

Kiinnostaako rally-toko?

Jos olet kiinnostunut rally-tokosta oman koirasi kanssa, voit tutustua lajiin esimerkiksi Rally-tokoyhdistyksen sivuilta. Kun projektina on omaan kilpailusuoritukseen valmistautuminen, sivulta löytyy esimerkiksi kilpailuissa käytettyjä ratapohjia, joista näet, minkä tyyppisiä ratoja kilpailuissa on ollut aiemmin.

Voit lukea lisää rally-tokoaiheisia blogikirjoituksiani kategoriasta rally-toko.