Nyt on tulossa hieman erilainen blogikirjoitus, joka sisältää enemmän ajatuksen virtaa ja pohdintaa, kuin varsinaista valmiiksi pureskeltua asiaa. Tätä ei kannata ottaa liian vakavasti. Pohdin siis sitä, kuinka voisit parhaiten selvittää, sopiiko joku tietty kasvattaja juuri sinulle. Oletetaan tietenkin, että hänen kasvattamansa koirat ovat juuri sellaisia, mitä etsit, koiranpito on asiallista ja asiat ovat muutenkin kokonaisuudessaan hyvin.
Kasvattajan ja pennunostajan yhteensopivuus voi aluksi kuulostaa hieman hassulta, koska uutta pentua ostaessa ei tietenkään tarvitse samalla etsiä uutta sydänystävää, ihmissuhdetta tai elinikäistä tuttavuutta, vaikka kasvattaja kuinka lupailisi 24/7 tukea. Toki uusi sydänystäväkin voi sattumalta tulla pennun kaupanpäällisenä.
Meitä on moneen junaan
Joka paikassa mainitaan, että pentua etsivän on tärkeää valita hyvä ja vastuullinen kasvattaja. Suomessa on paljon hyviä ja vastuullisia colliekasvattajia. Silti yksikään heistä ei ole kollegansa kanssa samanlainen, vaikka varsinkin vasta rotuun tutustuvan uuden pennunostajan silmissä he kaikki voivat vaikuttaa aivan yhtä hyviltä ja eroja nähdään lähinnä kennelnimissä ja pentujen turkinväreissä. Uusi pennunostaja voi olettaa, että on aivan sama, keneltä pennun ostaa. Niin se tavallaan onkin, mutta kuitenkaan ei.
Kaikki collienpennut ovat vastustamattoman söpöjä! Kasvattajien välillä on kuitenkin runsaasti eroja. Osa on räiskyviä persoonia, osa hyvinkin ujoja seinäruusuja, ja jokaisella on oma arvomaailmansa. Osalla on vuosikymmenten kokemus rodusta ja kasvattamisesta, osalla vasta ensimmäinen narttukoira ja sen ensimmäinen pentue kotona. Molemmilla voi olla paljon annettavaa: toisaalta kokemuksen tuomaa varmuutta, toisaalta suurta intoa kaiken uuden äärellä. Osa kasvattajista harrastaa aktiivisesti montaa eri koiraharrastuslajia, osa ei ole kokeillut harrastamista missään lajissa. Kumpikaan ei ole automaattisesti toistaan parempi kasvattajana.
Kärjistän nyt erittäin pitkälle, mutta ajatellaan, että olet ostamassa vaikkapa Oatly-tölkin, jonka voit ostaa Citymarketista, Prismasta tai jostain muualta. Voit olla täysin varma siitä, että saat kaikista samaa tavaraa, jota myydään sinulle aina, kun haluat ostaa. Et joudu odottamaan sitä, etkä kertomaan myöhemmin sen kuulumisia ostopaikkaan. Riittää, että kaivat lompakon esille. Koiranpentua ostaessa asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Kyllä, ostitpa rekisteröidyn collienpennun mistä tahansa, se on collie. Saat kuitenkin mukana paljon muutakin, nimittäin koiran tietyllä kennelnimellä ja kaiken mitä se tuo mukanaan.
Jokainen kasvattaja tekee omaa “kasvatustyötään” (useimmiten harrastuksena palkkatyön ohessa) omalla persoonallaan, omien tavoitteidensa mukaisesti, valitsemillaan koirilla ja oman kokemuspohjansa tai tietotaitonsa mukaisesti. Jokaisella kasvattajalla on omanlaisensa toiveet pennunostajien suhteen ja oma osaaminen, josta neuvoja voi ammentaa. Saatat joutua odottamaan ja etsimään sopivaa pentua jonkin aikaa.
Millaista yhteydenpitoa haluat?
Ensimmäinen puhelu tai kohtaaminen kertoo yleensä jo paljon, sähköpostiviesti tai muu viestittely lopulta aika vähän. Jopa se kertoo paljon, haluaako kasvattaja rupatella pitkään tai onko hän enemmän kuuntelevaa tyyppiä. Entä millainen yhteydenpitotapa sopii pennunostajalle itselleen parhaiten? Tarvitseeko hän paljon neuvoja perusasioissa? Tulevatko pennunostaja ja kasvattaja keskenään juttuun tai ollaanko aivan täysin eri linjoilla koirista ja koirien kanssa elämisestä ylipäänsä? Ovatko arvomaailmat samansuuntaisia ja kohtaavatko toiveet pennun osalta? Entäpä jos pennunostaja etsii koirasta ensisijaisesti lenkkikaveria ja kasvattaja myy potentiaalista näyttelystaraa?
Joku kasvattaja voi haluta ympärilleen tiiviin tavoitteellisen tsemppitiimin tai jopa joukon selkään taputtelijoita, jotka viettävät runsaasti aikaa yhdessä leireillä, treenikentillä ja näyttelykehän laidalla. Siihen yhtälöön ei vaan sovi esimerkiksi useiden satojen kilometrien välimatka, kiireinen arki, jossa tällaiseen ei ole aikaa eikä mielenkiintoa tai pennunostajan halu viettää aikaa koiran kanssa vain ja ainoastaan omalla kotipihalla. Tai ehkä pennunostaja itse kaipaa tsemppitiimiä ympärilleen, mutta kasvattajan kasvatuskulttuuriin tällainen ei ole koskaan kuulunut. Joskus kasvattajalla voi olla tulosodotuksia kasvateilleen ja silloin tavoitteellisesta harrastuksesta kiinnostumaton voi kokea jäävänsä ulkopuoliseksi.
Kuka tarvitsee 24/7 tukea?
Jos jo heti alkumetreillä vaikuttaa siltä, että toisen kanssa ei olla lainkaan samoilla linjoilla tai toinen käy jo alkuun hermoille, kannattaa ehkä miettiä valintaa uudestaan. Jos asia ei tule muuten esille, pennunostajan kannattaa kysyä ihan suoraan kasvattajalta, mitä hän odottaa pennunostajilta ja miten hän valitsee uudet kodit. Ei ole kenellekään eduksi, että pennunostaja yrittää lupailla kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä vain, jotta saisi söpön pennun omakseen ja peruu lupauksensa heti, kun pentu on kotona. Söpöt pennut eivät maailmasta lopu, mutta tyhjistä lupauksista seuraa takuulla pettymys.
Joskus on hyvä lukea asioiden merkityksiä rivienvälistä. Olen toisinaan pohtinut, mitä kasvattaja vaikkapa oikeasti lupaa, kun hän lupaa 24/7 tukea ja kuka sitä lopulta edes tarvitsee? Voiko pennunostaja siis soittaa keskellä yötä ja kysyä neuvoa pennun kynsienleikkuun kanssa, vai onko tuo 24/7 tuki tarkoitettu enemmänkin hätätilanteisiin, joissa tarvitaan oikeasti kiireellisesti eläinlääkärin apua? Onko mahdollisesti tarjolla jatkuvaa neuvomista ja kädestä pitämistä, halusipa pennunostaja sitä tai ei? Tullaanko tupatarkastukselle?
Yksikään kasvattaja ei takuulla päivystä puhelimen ääressä odottamassa kasvatinomistajien soittoja, vaikka suurin osa neuvoo mielellään tarvittaessa. Osa neuvoo jopa silloin, kun sitä ei tarvita. Pennunostajan täyttyy siis miettiä, minkälaista tukea hän itse tarvitsee ja minkälaisen ihmisen kanssa haluaa ratkoa mahdollisia ongelmatilanteita koiran elämässä. Tarvitseeko koiran mukana elämäänsä pomon, kanaemon, treenikaverin, kouluttajan, bestiksen? Kaikkea näitä tai ei mitään näistä?
Toiveita vai vaatimuksia?
Hieman ihmettelen, jos kasvattaja valitsee pennunostajat vaikkapa sen mukaan, kuka ensimmäisenä sattuu kysymään, mutta tapansa kullakin. Sitäkin varmasti tapahtuu ja silloin pennunostajan nopeus on valttia. Useimmiten kasvattajien kriteerit uusille kodeille ovat tarkemmat. Niihin voi sisältyä esimerkiksi toiveita harrastamisesta, yhteydenpidosta tai terveystutkimuksista. Toiveet ovat toki aina toiveita, eivät sitovia kauppaehtoja eivätkä vaatimuksia.
Mainitsen itse Riemumielen pentusuunnitelmien yhteydessä, että toivon uusilta pennunomistajilta tiettyjä asioita, kuten kiinnostusta koiraharrastuksia kohtaan. Olen maininnut tämän asian aivan toivomuslistani kärjessä nettisivuillani, viesteissäni ja keskustellessa, joten sen ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä ja voisi siis olettaa, että pidän asiaa jossain määrin tärkeänä. Realistina toki tiedän, etteivät toiveet aina toteudu.
Minulle kiinnostus koiraharrastuksia kohtaan on tarkoittanut yksinkertaisesti sitä, että pennun uusi koti on avoin kokeilemaan erilaisia koiraharrastuksia oman ja koiran mielenkiinnon mukaisesti pentuajoista alkaen sekä ottaa minulta vastaan tarvittaessa neuvoja koirankoulutusta koskien. Toivon siis, että uusi kotiehdokas on avoimin mielin harrastamisen ja kouluttamisen suhteen ja hänellä on arjessa hieman aikaa koiraharrastamiselle, mutta työkseen sitä ei tarvitse kenenkään ryhtyä tekemään.
Jos jonkun mielestä tällainen toive harrastuskiinnostuksesta tuntuu aivan liian suurelta ja ahdistavalta vaatimukselta, voi huokaista helpotuksesta. Muita colliekasvattajia kyllä riittää, eikä kenenkään tarvitse ottaa pentua minulta. Jokaisella kasvattajalla on omat toiveensa ja niitä on reilua kuunnella.
Kokemuksesta on hyötyä
Jos pennunostaja on kiinnostunut erityisesti joistain tietyistä harrastuslajeista, on suureksi hyödyksi, että hän valitsee sellaisen kasvattajan, joka on kiinnostunut samoista lajeista ja jolla on niistä jopa omaa käytännön kokemusta. Metsään menee ja pahasti (ehkä jopa kirjaimellisesti), jos pennunostaja on vaikkapa etsimässä collienpentua koetavoitteellisesti palveluskoiralajeja varten niin sanotulta puskakasvattajalta, joka ei panosta koirien luonteisiin, rakenteeseen tai terveyteen vähääkään, eikä edes tiedä, mitä palveluskoiralajien harrastaminen vaatii koiralta tai ohjaajalta.
Huonosti käy myös, jos toivoo pennusta tulevaa näyttelytähteä ja ottaa pennun, joka voi erittäin hyvällä tuurilla saada enintään T:n näyttelystä. Parhaimmillaan hyvä collie sopii kaikenlaiseen harrastamiseen, mutta kasvattajan oma kokemus voi auttaa suuresti juuri sen oikean pennun valinnassa. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole kokemusta eikä koirasilmää. Hyvä tuurikin voi aina käydä, mutta ymmärrätte varmasti pointin. Valitettavasti pennunostajan pitää hieman tietää, mitä ja keneltä on suunnilleen ostamassa ja kasvattajan pitää tietää, mitä ja kenelle on myymässä.
Kaikkien ei tietenkään tarvitse harrastaa, mutta jos pennunostaja kokee erittäin tärkeäksi tuoda esille sitä, ettei hän halua harrastaa vaan haluaa vain tarjota koiralle rakastavan kodin, ei kannata yllättyä, kun pentu jää saamatta kasvattajalta, joka etsii sille esimerkiksi näyttelyissä käyvää kotia. Ne pentuemainoksetkin kannattaa lukea ihan ajatuksella läpi, eikä vain lähettää tiedusteluja sokeasti eteenpäin kenelle tahansa. Rakastavan kodin tarjoaminen ei ole suuri valttikortti. Sen pitäisi olla aivan ensimmäinen oletus ja lähtökohta kaikkien uusien kotien kohdalla.
Mistä sinun koirasi on?
Kasvattajasta ei siis tarvitse tulla uutta sydänystävää, mutta se on tosiasia, että hän on tietyllä tapaa aina matkassa mukana koiran elämässä, jos ei sitten muuten niin ainakin kennelnimenä rekisteripapereissa. Saattaapa jopa lähettää Facebookissa kaverikutsun. Moni kasvattaja haluaa pitää yhteyttä pennunostajiin läpi koiran elämän ja kuulla sen kuulumisia pentuaikojen jälkeen. Pentua ostaessa voi olla järkevää miettiä, kenen kanssa haluaa olla yhteyksissä seuraavat noin 13 vuotta ja kuinka tiiviisti.
Kaikenlaiset somessa tai muualla julkisesti riitelyt ja raivoamiset ovat iso hälytysmerkki kumman tahansa osapuolen kohdalla siitä, että ongelmia voi tulla yhteydenpidossa myöhemmin. Suhtautuisin suurella varovaisuudella siihen, jos jompikumpi osapuoli on kova puhumaan henkilöistä, jotka eivät ole paikalla. Pohtiessani, sopiiko joku tietty kasvattaja minulle, miettisin, mikä on juuri minulle tärkeintä ja mitä tarvitsen kasvattajalta. Asiallinen suhtautuminen ongelmiin nousisi omalla kohdallani aika korkealle tärkeysjärjestyksessä, kuten myös ymmärrys siitä, että omaksi myyty koira on oma.
Usein se ensimmäinen kysymys toisilleen tuntemattomien rotukoiraharrastajien kohdatessa on “mistä koirasi on” ja sillä tarkoitetaan, miltä kasvattajalta koira on, ei miltä paikkakunnalta koira on ostettu tai missä se asuu tällä hetkellä. Haluaisin ainakin itse aina vastata tähän kysymykseen ylpeydellä, enkä häpeillen. Jokainen kasvatinomistaja on maailmalla tietynlainen edustaja koiransa kennelnimelle, halusipa hän sitä tai ei.
Lisäksi kennelnimi tulee esille aina, kun koiran kanssa osallistutaan virallisiin näyttelyihin, kokeisiin tai kilpailuihin. Valitettavasti sellaistakin tapahtuu, että muut samaa rotua harrastavat voivat suhtautua nuivasti niin sanotusti väärästä, syystä tai toisesta epäsuositusta paikasta koiransa hankkineeseen koiranomistajaan. Koiramaailma voi olla joskus aika raadollinen.
Keskustele, kysy ja kuuntele
Loppuun vielä neuvo sekä pennunostajille että kasvattajille: keskustelkaa, kysykää ja kuunnelkaa. Voi olla erittäin hyvä idea jututtaa kasvattajan nykyisiä ja aiempia kasvatinomistajia ja kysellä heidän kokemuksistaan.
On tietenkin hyvin oleellista, että pennunostaja tietää, minkälaisia kasvattajan koirat ja koiranpito on ja valitsee niin sanotusti hyvän kasvattajan. Heti kun se on löytynyt, kannattaa miettiä, onko kasvattaja muuten sopiva juuri itselle ja sopiiko itse siihen ajatukseen, millaista pennunostajaa kasvattaja etsii omille kasvateilleen.
