Haluan kertoa blogissa tällä kertaa hieman enemmän toisesta kantanartustani Sansasta, joka on viralliselta nimeltään RTK3 PAIM-T Goldentroll’s Song Of Ice And Fire. Käytin Sansaa Hanna Mäntysen valokuvattavana Hakunilan kartanolla tänä syksynä ja nämä upeat syyskuvat ovat jutun yhteydessä. Sansa poseerasi kuin kartanonrouva konsanaan ja sen soopeliväri sointui upeasti syyssävyihin. Olin jopa vähän yllättynyt miten helppo kuvattava se oli ainakin näin omistajan näkökulmasta. Aivan kuin se olisi tiennyt, että nyt valokuvataan juuri hänen korkeuttaan.

Sansa eli RTK3 PAIM-T Goldentroll’s Song Of Ice And Fire. Kuva: Hanna Mäntynen

Sansa on nyt kuusivuotias pitkäkarvainen collienarttu, jonka hankin meille Uudestakaupungista Goldentroll’s kasvattajalta Maaretilta. Sinne oli syntynyt potra kuuden pennun pentue sen huolehtivalle emälle Mettelle (Goldentroll’s Fire Of The Sky) ja isälle Soololle (BH Maple Yard End Of Limits). Collieiden lisäksi Mettellä oli pari muunrotuista adoptiopentua hoidettavanaan. Olinkin jo ehtinyt odottaa pentua Soolosta ja päättänyt, että otan sen pennun heti, kun sopiva osuu vastaan. Soolon isä oli minun edesmennyt collieurokseni Riku (Maple Yard Apocalyptica), josta halusin kotiin jatkoa. Kun Mettenkin suku vaikutti sopivalta, asia oli oikeastaan sen myötä päätetty. Luotin Sansan kasvattajaan ja siihen, että saan täältä itselleni hyvän pennun. Näin tapahtuikin ja kutsuimme Sansaa alussa ihmepennuksi, koska sitä ei tuntunut hetkauttavan mikään vaan se meni joka paikkaan itsevarmasti häntä heiluen.

Kuva: Hanna Mäntynen

Omiaan on välillä vaikea kehua, mutta sen voin sanoa vilpittömästi, että Sansa on hauska harrastuskaveri tokossa ja rally-tokossa sekä melko vaivaton koira kotioloissa vilkkaudestaan ja tietynlaisesta reaktioherkkyydestään huolimatta. Terveyden osalta sillä on suoranainen rautavatsa, ei allergioita ja pohjaton ruokahalu, ja kotioloissa se useimmiten makaa tyytyväisenä selällään maha ja tassut kohti kattoa. Jos ruoka ei kelpaa, on jotain isosti vialla. Luulenpa, että ruoka on sen mielestä elämän tarkoitus. Jopa pentueidensa synnytysten päivinä se on yrittänyt syödä viimeiseen hetkeen asti, vaikka nartut yleensä jättävät ruoan väliin kun synnytys lähenee.

Sansa on ollut koko ikänsä terve kuin pukki lukuunottamatta pentuiässä tapahtunutta rannehaaveria, joka ei ole onneksi vaivannut myöhemmin. Muuten näin kuuden vuoden ikään mennessä olen käynyt sen kanssa eläinlääkärillä vain rokotuksilla ja virallisissa silmä- ja luustoterveystarkistuksissa, joka on mielestäni jalostuskoiran kanssa huomioitava seikka. Se on aina ollut helppo käsiteltävä, josta on apua esimerkiksi turkinhoidossa.

Kuva: Hanna Mäntynen

Sansaa voi palkata treeneissä herkuilla ja lelupalkalla, ja se on aina kovin tohkeissaan, kun se pääsee treenaamaan kanssani. Sen luonne on perusiloinen ja vilkas. Sitä on helppo kouluttaa erityisesti ruokapalkalla. Kaiken tämän lisäksi se on todella kaunis koira, jolla on silmiä hivelevän kaunis ilme ja rakenne sekä helppohoitoinen vaikkakin runsas turkki. Jos sen toinen korva ei pyrkisi pystyyn, olisin varmasti käynyt sen kanssa useammin koiranäyttelykehissä. Olen kokeillut Sansan kanssa kuuden vuoden aikana useita eri harrastuslajeja kuten paimennusta, kadonneiden lemmikkieläinten etsintää, noseworkkiä, rally-tokoa ja tokoa, ja se on vieraillut vanhainkodeissa hyväksytysti testattuna kaverikoirana.

Kirjainyhdistelmät RTK3 ja PAIM-T Sansan virallisen nimen edessä tarkoittavat, että sillä on rally-tokosta voittajaluokan koulutustunnus ja se on läpäissyt virallisen paimennustaipumuskokeen hyväksytysti. Sansa sai rally-tokon voittajaluokan RTK3-koulutustunnuksen tänä kesänä Lempäälästä ja seuraava tavoite on tokon alokasluokan kokeet. Ehkäpä asetan sille seuraavaksi tavoitteeksi tokon alokasluokasta TK1-koulutustunnuksen. Noseworkissa sillä on hyväksytty hajutesti, mutta virallisiin kilpailuihin en ole vielä ehtinyt.

Kuva: Hanna Mäntynen

Sansa on harrastanut alusta asti ykkösharrastuskoirani Riemun (FI RTVA BH Ruffenuff Peppermint Twist) varjossa, joten en ole ehtinyt viedä sitä harrastuksissa niin pitkälle kuin mihin se varmasti voisi yltää toisenlaisissa olosuhteissa. Esimerkiksi paimennuksessa se osoitti nuorena treeneissä suurta potentiaalia, mutta omat resurssini eivät ole riittäneet kouluttaa sitä esikokeeseen ja koetasolle asti. Myös Sansan tyttären Kaislan (RTK3 Riemumielen Hurjasusi Nymeria) palautuminen meille takaisin synnyinkotiin asumaan vuoden iässä juuri ennen Sansan toisen pentueen syntymää sekoitti pakkaa harrastusten osalta entisestään kun jouduin aloittamaan Kaislan kouluttamisen kaikkien muiden kiireiden ja pentueen hoidon lisäksi.

Yksi hauskimpia muistojani Sansan paimennustouhuista on sen virallinen paimennustaipumuskoe alle yhden vuoden iässä. Ajoin Sansan kanssa kahdestaan kokeeseen lähes 400 kilometriä Keravalta Kuopioon asti. Minulla ei ollut epäilystäkään, etteikö se saisi hyväksyttyä tulosta. Heti, kun Sansa pääsi vapaaksi paimennuslaitumella ja näki lampaat, se sai mahdottomat ilohepulit pitkin laidunta. Sitä ei voinut nauramatta katsoa ja sain siitä hauskoja kuvia muistoksi. Paimennustaipumuskoe suoritettiin luonnollisesti hyväksytysti ja tuomari kehui, että tässä on lupaava paimenkoiran alku. Lampaat kiinnostivat Sansaa heti alusta asti todella paljon ja sillä oli luontaista taipumusta pyrkiä kiertämään ja kuljettamaan lampaita. Uskon, että se on jättänyt tätä paimennustaipumusta osalle pennuistaan ja yksi sen nyt parivuotiaista pennuista onkin jo ehtinyt käydä virallisissa paimennuskokeissa, josta olen mielettömän ylpeä.

Kuva: Hanna Mäntynen

Kaikista hyvistä puolistaan huolimatta Sansa ei ole mikään maailman helpoin koira ja sen kanssa on omat haasteensa kuten esimerkiksi taipumus remmirähinään. Sansan puutteena voisin mainita ohjaajapehmeyden ja herkkyyden reagoida tiettyihin ääniin, joka on osaltaan opittua käytöstä ääniin haukkumalla ja nollasta sataan kiihtymällä reagoivalta vanhimmalta collieltani Fionalta (RTK1 Arttulan Öili Tuliruusu). Harrastuksissa sillä voisi olla parempi keskittymiskyky ja maltti tehdä hommia keskittyneesti myös ilman palkkaa. Valitettavasti täydellistä koiraa ei ole olemassakaan, vaikka lähelle päästäisikin. Näiden seikkojen vuoksi olen painottanut Sansan pentueiden urosvalinnoissa erityisesti äänivarmoja tasapainoisia koiria ja tällä hetkellä pentujen perusteella vaikuttaa siltä, että tämä on onnistunut erittäin hyvin.

Kuva: Hanna Mäntynen

Sansan paras leikkikaveri on aina ollut meidän Fiona, jonka kanssa sillä on usein hyvät hammastelupainit ja ne ovat selvästi samalla aaltopituudella. Sansan oma tytär Kaisla on lähes kopio Sansasta samanlaisesta turkin väristä ja valkoisista merkeistä lähtien ripauksella enemmän virtaa ja keskittymiskykyä harrastuksissa. Kaisla on Sansaan verrattuna yhtä kokoa isompi. Niillä on keskenään hyvin symbioosimainen suhde ja usein ne esimerkiksi nukkuvatkin selät vastatusten tai vierekkäin selällään. Muuten Sansa tulee nyt aikuisena oman lauman ulkopuolisten koirien kanssa kohtalaisesti toimeen, mutta ei lähde varsinaisesti leikkimään. Oman perheen kissat ovat aina kiinnostaneet sitä todella paljon ja niitä se innostuisi välillä jopa jahtaamaan. Perheen ihmisjäsenten kanssa se on välillä mahdottoman huomion- ja hellyydenkipeä ja sohvalla lähelle tunkeva.

Kuva: Hanna Mäntynen

Sansalle on syntynyt kaksi lupaavaa pentuetta, joista ensimmäinen eli Hurjasusi-pentue neljä vuotta sitten ja toinen eli Game Of Thrones -pentue kaksi ja puoli vuotta sitten. Olen tosi iloinen siitä, että usea sen pennuista on päätynyt virallisten harrastusten pariin esimerkiksi näyttelykehissä, rally-tokossa, tokossa ja paimennuksessa. Kiitos siitä kuuluu aktiivisille omistajille, jotka ovat vieneet koiria osaavasti eteenpäin. Jalostusnarttuna sillä on voimakkaat selkeät juoksut, se on ollut vaivaton astutettava ja synnyttänyt molemmat pentueensa luonnollisesti kotona. Pennuille on riittänyt alusta asti runsaasti maitoa ja se on ollut hyvä huolehtiva emo pennuilleen. Juuri nyt Sansalle on suunnitelmissa kolmas ja samalla sen viimeinen pentue ensi vuodelle. Julkaisen nämä pentusuunnitelmat lähiaikoina.

Kuva: Hanna Mäntynen

Sansan arvoa ja tärkeyttä minulle on vaikea kirjoittaa sanoiksi. Uskaltaisinko sanoa, että se on lottovoitto! Sansa on arvokas jalostuskoira, harrastuskaveri ja ennen kaikkea perheenjäsen. Se on kaunis, hyväluonteinen ja terve pitkäkarvainen collie, joka on jättänyt kaksi pentueellista luonteeltaan, rakenteeltaan, terveydeltään ja ulkonäöltään lupaavia pentueita. Mitä muuta voisi toivoa! Sansan pennuista on tutkittu luustoltaan terveiksi kuusi pentua kahdeksasta eli niillä on A tai B lonkat ja terveet kyynäret.

Sansan lempinimi on Pansa ja kutsunpa sitä myös joskus leikillisesti perunaksi sen turkin vaalean soopelivärin, niukan valkoisen kauluksen ja kompaktin ulkonäön vuoksi. Tyttärensä Kaislan kanssa ne ovat kuin kaksi perunaa. Sansa on aito jalostusnarttu ja uskon, että ymmärrän sen todellisen arvon vasta ajan mittaan. Toivon, että saan jatkaa Sansan perintöä vielä pitkään ja seuraavia jatkosuunnitelmia onkin sen tyttärelle Roselle (RTK4 BH PAIM-T toko avo1 Riemumielen Tulen Ja Jään Laulu) ensi vuoden alkupuolelle.

Kiitos Hannalle Sansan kuvista! Löydät Hannan Facebookista: Hanna Mäntynen Photography ja Instagramista @hannamantynen_koirakuvaus

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: