Huskyvaljakkoretki Rovaniemellä

Joulun 2021 ehdottomia kohokohtia oli Bearhill Huskyn huskyvaljakkoretki ja meidän kummihusky Ginin tapaaminen Rovaniemellä, joista kerron tässä blogikirjoituksessa. Unelmoin tästä reissusta ja oikeasta valkoisesta joulusta etukäteen pitkään ja hartaasti. Nyt se vihdoin toteutui monenlaisista haasteista huolimatta. Vietin Rovaniemellä mahtavan jouluisen viikon, jonka aikana kävin muun muassa huskyvaljakkoretkellä, Joulupukin Pajakylässä, poroajelulla, poroja ja alpakoita ruokkimassa, talvivaeltamassa sekä revontulia bongaamassa Ounasvaaralla.

Tämä blogikirjoitus ei ole markkinointiyhteistyö vaan maksoin huskyajelun itse osana yrityksen kummipakettia.

Pakkaspäivän aloitus huskykennelissä

Hyppäsin puolen päivän aikaan joulun aatonaattona pikkubussin kyytiin Rovaniemen keskustan hotellilta. Bussi kuljetti noin 15 hengen matkailijaryhmän puolen tunnin ajomatkan päähän keskustasta Bearhill Husky -koiravaljakkoyrittäjän alaskanhuskykenneliin. Ajomatka sujui nopeasti Rovaniemen talvisia maisemia ihastellessa.

Perillä meidät ohjattiin aivan ensimmäisenä sisälle idylliseen puurakennukseen, jossa saimme päälle puettavaksi lämpöhaalarit, paksut rukkaset, tuubihuivin ja talvisaappaat. Nämä lämpövaatteet tuntuivat ehkä näin suomalaisena ja pakkasiin tottuneena hieman liioiteltuilta, mutta ainakaan retken aikaan ei tullut yhtään kylmä. Pakkasiin tottumattomille ne olivat varmasti tarpeen, koska ulkona oli kirpeät parikymmentä astetta pakkasta

Innokkaan huskyvaljakon kyydissä

Lämpövaatteiden pukemisen jälkeen suuntasimme jo meitä varten valmiiksi valjastettujen ja innokkaana retkeä odottavien huskyvaljakoiden luokse. Valjakossamme oli kuusi alaskanhuskyä ja oli todella iloinen yllätys, että valjakon toisena johtajakoirana oli kummihuskymme Gin, josta kerron lisää blogijutun loppupuolella. Ihanaa, että kummihuskyn tapaaminen oli erikseen huomioitu meitä varten! Vaalean Ginin parina johdossa oli tumma alaskanhuskynarttu Hopper.

Retki alkoi perusteellisella opastuksella siihen, miten huskyvaljakolla ajetaan ja millaisia turvallisuusasioita täytyy huomioida. Kaikkein tärkeintä on, että kuskin molemmat kädet ovat koko ajan tukevasti kiinni reessä aina, kun ollaan liikkeellä. Käsiä ei saa irrottaa missään vaiheessa ohjaksista, jottei kuski putoa kyydistä ja koirat karkaa rekineen. Jalat pidetään jalaksilla ja tarvittaessa jarrulla, jolla säädellään vauhtia. Kyydissä matkustavan käsien ja jalkojen täytyy pysyä koko matkan ajan reen sisäpuolella.

Opastuksen jälkeen lähdimme matkaan viimeisenä yhteensä seitsemästä koiravaljakosta. Odotin, että koirat pitäisivät korviahuumaavaa meteliä lähtötilanteessa, mutta loppujen lopuksi ne ääntelivät yllättävän vähän ja oikeastaan vain liikkeelle lähtiessä. Sen jälkeen ne keskittyivät työskentelyyn. Meidän ei tarvinnut huudella koirille ohjeita tai suuntakäskyjä, koska koirat seurasivat edellä kulkevia muita koiravaljakoita ja aivan letkan ensimmäisenä kulkevaa moottorikelkkaa. Aluksi toinen meistä eli minä olin valjakon kuskina ja toinen eli Jussi oli kyydissä. Puolivälissä retkeä vaihdoimme paikkoja päittäin. Matka sujui yllättävän helposti ja oli huippuhauskaa.

Koirat olivat täynnä juoksemisen intoa ja niiden vauhtia joutui säätelemään aika paljon jarruttamalla, jotta välimatka edellä hieman hitaammin kulkevaan valjakkoon pysyi koko ajan sopivana. Välimatkan pitäisi pysyä jatkuvasti noin parissakymmenessä metrissä. Toisinaan koin houkutusta antaa edellä kulkevalle valjakolle enemmän välimatkaa, jotta olisin voinut hetken aikaa antaa omien vikkelämpien koirien päästellä menemään jarruttelematta. Alun opastuksessa tosin neuvottiin, ettei näin tulisi toimia.

Olin todella vaikuttunut siitä, miten herkästi koirat reagoivat kevyeenkin jarrun käyttöön, miten hyvin ne on koulutettu ja miten upeassa työkunnossa ne ovat. Ne pysähtyivät, kun jarru oli pohjassa ja lähtivät heti matkaan, kun jarru vapautettiin. Näiden koirien korkeaa fyysistä kuntoa ja työskentelyhalukkuutta vaalitaan selvästi huolella.

Sinisiä hetkiä ja vauhdin hurmaa

Kuljimme suurimman osan valjakkoretkestä pitkän muotoisen Sinettäjärven jäällä ja lopuksi lyhyemmän pätkän metsässä. Valjakkoretki kesti kokonaisuudessaan noin 50-60 minuuttia. Minulle kerrottiin, ettei lumen syvyys riittänyt valitettavasti tällä kertaa pidempään metsäretkiosuuteen. Metsässä liian vähäisessä lumihangessa kulkeminen valjakolla olisi mahdollisesti jopa vaarallista, koska silloin kaikki pienetkin kivet ja juurakot tuntuisivat heti ohuen lumikerroksen alla. Järven jäällä kulkeminen ei haitannut minua lainkaan. Nautin suuresti retkestä sekä kuskina että kyytiläisenä ja kuvankauniista sinisistä näkymistä.

Valjakkomme koirat kuten kaikki Bearhill Huskyn koirat ovat alaskanhuskeja. Kyseessä on yleinen koiratyyppi valjakko- ja rekikoiratyössä Suomessa. Se ei ole tutumpien arktisten rotujen siperianhuskyn tai alaskanmalamuutin tapaan rekisteröity koirarotu vaan puhtaasti työkäyttöön jalostettu rekikoira, jonka ulkonäössä on suurta vaihtelua. Ei ole kyse mistään jokamiehen lenkkikaverista vaan pitkiä matkoja juoksemaan tarkoitetusta työkoirasta. Näkemäni koirat olivat melko siroja ja säkäkorkeudeltaan suhteellisen korkeita kestäviä juoksijoita. Niiden turkki oli lyhyt eikä kovin paksu, ja niillä oli tossut tassuja suojaamassa.

Kummihusky Giniä rapsuttelemassa

Valjakkoretken jälkeen pääsimme moikkaamaan ja rapsuttelemaan valjakkomme alaskanhuskeja ja söpöä johtajakoiraa Giniä, joka on meidän kummihusky. Kerroin Ginistä hieman jo noin vuosi sitten täällä blogijutussa: Meidän kummihusky Gin. Yritin bongata Giniä videoilta ja kuvista kuluneen kummivuoden aikana ja mietin toisinaan, millainen koira se on ja miten sillä menee. Oli hauskaa päästä näkemään Giniä nyt paikan päälle.

Innostuin alun perin kummihuskyajatuksesta, kun luin aivan koronatilanteen alkuaikoina eli talvella 2020 rekikoirayrittäjien ahdingosta. Se aiheutui, kun ulkomaiset turistit vähenivät Lapista radikaalisti, eivätkä kotimaiset matkailijat olleet löytäneet valjakkokoiratoimintaa. Tälläkin retkellä olimme ainoita suomalaisia osallistujia ja minulle kerrottiin, että olemme harvinaisia vieraita täällä. Valitsin juuri tämän yrityksen, koska sen toiminta teki minuun vaikutuksen suositusten ja nettisivujen perusteella, joilla on kerrottu muun muassa vastuullisuusasioista.

Bearhill Huskyn kummiohjelman kuukausimaksu oli 35 euroa ja siihen tuli sitoutua yhden vuoden ajaksi. Nyt kummivuoteni on ohi ja oli mahtavaa päästä sen päätteeksi Rovaniemelle. Kauan odotettu unelma toteutui! Kyseessä oli suhteellisen arvokas ja pitkäaikainen taloudellinen satsaus. Tällä hetkellä vastaavanlaista kummipakettia ei ole yrittäjän verkkokaupan kautta tarjolla.

Kummipakettiin kuului tuubihuivit, digikuva kummikoirasta ja valjakkoretki kahdelle aikuiselle (ja kahdelle lapselle), joka sisälsi meno-paluu kuljetuksen Rovaniemen keskustan hotellista, noin tunnin pituisen valjakkoretken, opastuksen, lämpimät ulkovaatteet, lämmintä mehua ja pipareita. Kummien tuki osoitettiin koirien ylläpitoon, ruokaan, eläinlääkärikuluihin ja hoitoon.

Jännitin hieman, miten sosiaalisia alaskanhuskyt olisivat. Kaikki tapaamani koirat olivat ystävällisiä, sosiaalisia ja nauttivat rapsutuksista, mutta eivät seonneet ylitsevuotavasti ihmisistä. Moni varmaan tietää, mitä tarkoitan tällä eli sellaista koiraa, joka hyppii ja huutaa lähes hysteerisesti pienestäkin vieraan ihmisen osoittamasta huomiosta. Nämä koirat eivät käyttäytyneet noin vaan ne on selvästi sosiaalistettu hyvin ja ne ovat täyspäisiä ystävällisiä koiria vieraita ihmisiä kohtaan.

Lämmintä mehua ja pipareita kodassa

Kun valjakkoretki oli ohi ja huskyt rapsuteltu ja halailtu, suuntasimme sisälle tunnelmalliseen ja lämpimään kotaan, jossa oli päivän päätteeksi tarjolla lämmintä mehua ja pipareita. Tässä vaiheessa alkoi olla jo pimeää. Kaamosajassa on täällä oma viehätyksensä, vaikka olenkin yleensä enemmän kesäihmisiä. Kodassa meillä oli mahdollisuus kysyä kaikenlaista lisätietoa huskeista ja rekikoiratoiminnasta. Meille kerrottiin esimerkiksi, miten eri arktiset koirarodut eroavat toisistaan.

Vietimme kokonaisuudessaan kolmisen tuntia Bearhill Huskyjen vieraana ja aika sujui kuin siivillä. Alaskanhuskyt ja koiravaljakkotoiminta olivat minulle täysin vieraita asioita vielä noin vuosi sitten, enkä vieläkään tiedä niistä kovin paljoa. Tämä valjakkoretkikokemus oli meille molemmille ensimmäinen laatuaan. Kokemus oli todella onnistunut ja minulle jäi positiivinen käsitys koirien hoidosta ja toiminnasta kokonaisuudessaan. Suosittelen muillekin Rovaniemen alueella matkustaville käyntiä täällä.

Lahjaksi Bearhill Husky -kalenteri 2022

Rovaniemen reissun jälkeen kotona postilaatikossa odotti mieluinen yllätys. Siellä oli Bearhill Husky -seinäkalenteri vuodelle 2022 ja kummien kiitoskirje. Kirjeessä kerrottiin, että kummien panos on ollut erittäin tärkeä näinä erikoisina ja haastavina aikoina. Tämän vuoden talvikausi on kuitenkin voitu aloittaa matkailijoiden kanssa ja koirat pääsevät tekemään sitä, mitä kaikkein eniten rakastavat eli juoksemaan.

Seinäkalenteri 2022 on kummeille lähetetty kiitoslahja. Se ilahdutti tosi paljon onnistuneen matkan jälkeen. Kiitos Bearhill Husky! Voit seurata Bearhill Huskyn kuulumisia Facebookissa ja Instagramissa käyttäjältä @bearhillhusky. Vuoden 2022 seinäkalentereita voi ostaa Bearhill Husky verkkokaupasta.

Huskyvaljakkoretken tunnelmia videolla

Tein noin 7 minuutin mittaisen koostevideon meidän huskyvaljakkoretkestä alla olevalle YouTube-videolle. Kuvaan videota suoraan valjakon kyydistä. Kuskina en luonnollisesti voinut kuvata. Videolla näkyy upeita talvimaisemia Rovaniemeltä sekä tietenkin lopuksi alaskanhuskeja ja kummihuskymme Gin.

Seuraava blogijuttu helmikuussa

Kuten mainitsin jo aiemmassa blogikirjoituksessa, julkaisen vuonna 2022 yhden blogijutun kuukaudessa eli seuraava juttu ilmestyy Riemumielen koirablogissa helmikuun puolella. Kuulemisiin siihen asti ja onnellista uutta vuotta 2022!