Nyt kun vuosi taas lähenee loppuaan moni tavoitteellinen koiraharrastaja käy läpi tälle vuodelle asettamiaan tavoitteita, niiden toteutumista ja kirjaa ylös seuraavan vuoden tavoitteita. Tässä vaiheessa voi olla hyvä hetki pohtia, onko tullut vuoden aikana pidettyä tarpeeksi taukoja itselleen ja koiralle sekä toimiiko koiraharrastuksessa omien arvojen mukaisesti. Kaikki kasvu ja oppiminen tapahtuu levon ja taukojen aikana ja niiden tärkeys täytyy muistaa kaikessa tekemisessä.

Erilaiset koe- ja kilpailulajeihin pohjautuvat koiraharrastukset voivat olla erittäin mukaansatempaavia ja ne voivat viedä suuren osan vapaa-ajasta. Monelle aktiiviharrastajalle tulee koirien ja koiraharrastusten kautta suurin osa sosiaalisista suhteista, liikunta ja mahdollisuus haastaa itseään. On kuitenkin erittäin tärkeää, että harrastajalla on koirien lisäksi aidosti muuta mielekästä sisältöä elämässään.

Jos koiraharrastus alkaa olla kaikki kaikessa, se ei ehkä enää ole terveellä pohjalla. Ilman riittäviä taukoja edessä voi olla pahimmassa tapauksessa harrastusuupuminen.

Koiraharrastajan burnout

En ole urheilupsykologi tai psykologian ammattilainen vaan puhun omien kokemusteni pohjalta. Olen vuosia sitten tuoreena harrastajana käynyt läpi koiraharrastajan burnoutin. Harrastin aktiivisesti montaa eri lajia, asetin itselleni taitoihini nähden täysin epärealistisen korkeita tavoitteita, koulutin muita ja vedin treeniryhmiä sekä tein talkootöitä. Harrastuksissa asetin heti tavoitteeksi valioitumisen, vaikka olin vasta möllitasolla. Työelämässäkin oli hyvin stressaava kausi. Treenejä oli lähes jokaisena viikonpäivänä, joskus jopa kahdet samana iltana. Siitä huolimatta koin oman tekemiseni riittämättömäksi.

Jotkut koiratutut arvelivat, etten etene, koska en treenaa tarpeeksi. En tiennyt, miten olisin voinut treenata enemmän tai paremmin. Olin kyyninen ja rättiväsynyt ja viimeinen pisara oli koiran sairastuminen, joka toi vihdoin täysstopin. Yhdistyksessä, jossa harrastin, tätä ei ymmärretty vaan minun olisi pitänyt jatkaa aktiivisesti talkoita ja kouluttamista. Erosin yhdistyksestä, korkeat tavoitteet ja harrastaminen loppuivat kuin seinään. Hyvätkin harrastuskaverit hävisivät ympäriltä. Olo oli tyhjä ja tunsin itseni petetyksi, olihan harrastaminen ollut lähes kaikki kaikessa.

Harrastusuupumus voi hiipiä huomaamatta kenen tahansa elämään. Se ei koske vain huippuja vaan myös minun kaltainen tunnollinen ahkera riviharrastaja voi uupua. Harrastajan täytyy tuntea omat rajansa ja oppia tunnistamaan varoitusmerkit, kun vauhti on liian kova. Varoitusmerkkejä ovat muun muassa väsymys, kiukku, muistinmenetykset, kyynisyys sekä tekemisen ilon ja mielekkyyden katoaminen. Olen käynyt lähellä harrastusuupumista myöhemminkin, mutta hiljentänyt vauhtia ajoissa.

Arvot ja koiraharrastus

Riittävän hyvissä ajoin pidetty harrastustauko on tilaisuus pohtia omia arvoja ja sitä, toimitko niiden mukaan. Ihminen ei ole pelkkä suoritustensa summa eikä ilman kokonaisvaltaista hyvinvointia voi menestyä pitkäjänteisesti. Nykyhetkeen pitää voida olla tyytyväinen, vaikka tavoitetta ei vielä olekaan saavutettu. Oma ihmisarvo ei saa olla riippuvainen suorituksista tai menestyksestä eikä tekemisen motivaation perusteena saa olla suoritukset.

Harrastustavoitteiden pitää perustua omiin arvoihin, ei koskaan toisinpäin. Joskus harrastusmotivaatio voi olla kadoksissa tai koiraharrastajaa voi motivoida vääränlaiset tekijät. Aidon motivaation pitää tulla ihmisestä itsestään, ei koskaan ulkoisista tekijöistä kuten suorituksista tai muista koiraharrastajista. Valitse ympärilläsi oleva seura tarkasti! Koirakilpailujen maailmassa on harrastajia, jotka kaipaavat ympärilleen vain oman itsetuntonsa pönkittäjiä eivätkä välitä muiden arvoista tai jaksamisesta.

Sotiiko jokin asia koiraharrastamisessa omaa arvomaailmaasi vastaan ja aiheuttaako se uupumista? Älä koskaan noudata omaa arvomaailmaa vastaan ristiriitaisia neuvoja. Olen oppinut oman harrastusmatkani aikana, että olen harrastajana aivan yhtä arvokas tuloksilla tai ilman kunhan noudatan omia arvojani, joita ovat muun muassa harrastamisen ilo ja oikeudenmukaisuus. Omia arvoja vastaan toimiminen syö todella paljon jaksamista ja motivaatiota.

Koirien kasvattaminen vei harrastukseni aivan eri tasolle kuin koirien omistaminen. Myös oma koiramääräni kotona on lisääntynyt kasvattamisen myötä. Se tuo mukanaan uudenlaiset arvoristiriidat ja haasteet jaksamisen sekä muiden resurssien suhteen. En halua olla yksi monista koirankierrättäjistä, koska se sotii omia arvojani vastaan.

Tukeminen vai oma rauha

Koiraharrastaminen voi olla melko yksinäistä puurtamista eikä kukaan ulkopuolinen tule koskaan sanomaan uupuneelle harrastajalle, että pidä välillä tauko. Vähissä on ulkopuolinen tuki myös aloittelevalle koirankasvattajalle. Voisimmeko opetella tukemaan ja arvostamaan toinen toisiamme muutenkin kuin tykkäämällä toistemme somepäivityksistä? Missä on inhimillinen läsnäolo kun menee hyvin? Entä silloin kun menee huonosti?

Läheiset treenikaveritkaan harvoin huomaavat, että nyt mennään jaksamisen rajoilla ja vaikka huomaisivatkin, kynnys sen ääneen sanomiseen on todella korkealla. Päinvastoin, ahkeraa tunnollista suorittajaa kehutaan ja kiitellään. Tukemisen sijaan väsynyt harrastaja jätetään omaan rauhaan. Varsinkin me suomalaiset arvostamme toisinaan epätervettä jääräpäistä sitkeyttä, yksin pärjäämistä ja läpi harmaan kiven -asennetta. Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat!

Tietyt suorituskeskeiset lajit, monessa eri paikassa treenaaminen ja kouluttajashoppailu voivat ajaa epäterveeseen suorittamiseen ja uupumiseen. Nykyään treenataan ympäri vuoden sisähalleissa eikä juoksutaukoja pidetä, joten taukoja ei aina tule pidettyä riittävästi. Harrastaminen voi viedä jatkuvasti yhä enemmän resursseja, aikaa, rahaa ja jaksamista. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen jää harrastajan omalle vastuulle.

Omien rajojen asettaminen suojaa harrastajaa ja koiraa henkisesti ja fyysisesti. Opettele sanomaan EI ja jätä pois kaikki, mikä ei palvele omaa hyvinvointia tai kehittymistä ihmisenä ja koiranohjaajana. Harrastusten pidempi täystauko tai jopa lopettaminen kokonaan on ihan ok eikä aina tarvitse olla kaikessa mukana. Älä ylitä omia resurssejasi äläkä yliyritä tai tavoittele jatkuvasti täydellisyyttä.

Harjoittele rentoa tekemistä

Tavoitteellinen koiraharrastaminen ja kilpaileminen kuluttaa henkisiä voimavaroja, vaikka harrastus olisi kuinka hauskaa. Treenit kerran kesässä hömppäillen eivät uuvuta ketään, mutta jatkuva tavoittellinen treenaaminen on eri asia. Jos riittävään palautumiseen ei ole varattu aikaa, alkaa motivaatiokin heikentyä kun psyykkiset voimavarat laskevat. Lepopäivien tarpeeseen vaikuttaa se, kuinka säännöllisesti treenaat ja sen hetkinen energiataso ja vireystila. Kiinnitä huomiota unen laatuun, koska huono uni ei virkistä eikä palauta.

Koiranohjaajan täytyy tietenkin aina ensisijaisesti huomioida koiran riittävä lepo ja palautuminen. Koiran takia on turha kantaa huonoa omatuntoa harrastustauon pitämisestä. Koira elää hetkessä, tässä ja nyt, eikä jää kaipaamaan harrastuksia vaan nauttii myös kiireettömästä yhdessäolosta ilman suorittamista, rauhallisista metsälenkeistä ja sohvalla köllöttelystä treenien sijaan.

Onnistunut treeni ja kilpailusuoritus vaatii rentouden, koska kireä yliyrittäminen ei yleensä johda mihinkään hyvään. Rentoutta voi harjoitella muun muassa mindfulnes- ja mielikuvaharjoittelun ja hyväksyvän läsnäolon kautta. Harjoituksia voi tehdä esimerkiksi kännykkäsovellusten kuten Headspacen kautta tai musiikkia kuuntelemalla. Rentous ja tekemisen ilo ovat vahvasti yhteyksissä toisiinsa. Rento koiraharrastaja lepää tarpeeksi, pitää riittävästi taukoja, on itseään kohtaan armollinen eikä ota harrastusta turhan vakavasti.

Ajattele enemmän, tee vähemmän

Hyvinvointia voi edistää ainoastaan ennaltaehkäisevällä ajattelulla. Panosta koiraharrastuksissa laatuun, älä määrään. Mieti huolellisesti etukäteen, mitä teet treeneissä ja suunnittele jokainen treenikerta. Treenaaminen ei saa olla pelkkää virheiden korjaamista vaan jokaisen treenin pitäisi viedä koiraa ja tekemistä eteenpäin. Hyvä työkalu treenien suunnitteluun on esimerkiksi treenipäiväkirja.

Muista, että matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä. Koiran elämä ja sen aktiiviset harrastusvuodet ovat loppujen lopuksi todella lyhyitä. Sitä kaikkein aktiivisinta harrastusaikaa on rodusta riippuen noin 5 vuotta pentu- ja junnuaikojen jälkeen, jos kaikki sujuu hyvin. Käytä vähäinen aika olennaiseen ja mieti, mitä ihan oikeasti haluat koiraharrastamiselta. Haluatko, että se on epäonnistumisesta toiseen rämpimistä vai iloista yhdessä tekemistä? Joskus asiat loksahtavat kohdilleen tauon aikana. Saat tauolla ongelmakohtiin etäisyyttä ja uutta näkökulmaa ja pääset työstämään asioita mielessäsi.

Hanki elämään koiraharrastusten tasapainoksi aidosti asioita, jotka vievät välillä ajatuksia kokonaan pois koirista ja koirankouluttamisesta. Hanki muita innostavia kiinnostuksenkohteita, joiden parissa pääset haastamaan itseäsi. Muista, että kyseessä on lopulta vain harrastus, jolle pitää asettaa rajat. Se ei saa viedä liikaa aikaa kaikelta muulta tärkeältä elämässä eikä se saa olla koirallekaan koko elämä. Pysähtyminen ja tauko voi antaa tilaa elämässä jollekin uudelle.

Koiraharrastajan uudenvuodenlupaus

Olen kasvanut koiraharrastajana vuosien mittaan ja vaikka nykyään taas harrastan melko aktiivisesti, en täytä kaikkea vapaa-aikaani pelkästään koiraharrastuksilla vaan ylläpidän muitakin kiinnostuksen kohteita, esimerkiksi kirjoittamista. Otan itseni ja harrastukseni vähemmän vakavasti. Tiedostan, että olen harrastajana taipuvainen ylisuorittamaan enkä sen vuoksi aio listata tänä vuonna toteutuneita suorituksia tai tehdä tsekkilistaa täyttyneistä tavoitteista.

Suoritus- ja tsekkilistojen koonnin sijaan lupaan ottaa vuonna 2020 entistä rennommin, pitää vuodenvaihteessa tauon ja tehdä välillä jotain ihan muuta. Myös blogikirjoituksiin tulee nyt pieni tauko ja seuraava kirjoitus ilmestyy jälleen tammikuun loppupuolella.

Ottakaa te muutkin rennosti! Tämä on vain harrastus. Rentouttavaa joulun aikaa kaikille.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *