Collieiden pentueilmoituksissa toistuu silloin tällöin termi harrastuspakko. Tai tarkemmin sanottuna pentueilmoituksissa kerrotaan, ettei tietyn yhdistelmän kohdalla pennunostajilla ole harrastuspakkoa. En ole vielä koskaan nähnyt mainintaa, että jonkun yhdistelmän kohdalla on harrastuspakko. Mitä ihmettä sitten tarkoittaa harrastuspakko?
Harrastuspakkoa ei ole olemassa
Mitä ihan oikeasti halutaan sanoa, kun sanotaan, ettei pentueen kohdalla ole harrastuspakkoa? Arvailen, että sillä halutaan kannustaa kotikoiran kysyjiä ottamaan rohkeasti yhteyttä eikä pennuille etsitä vain harrastavia koteja. Ehkä sillä tarkoitetaan sitä, ettei pentueesta odoteta erityisen lupaavia harrastuskoiria tai halutaan pönkittää omaa asemaa rehtinä ja reiluna kasvattajana, joka arvostaa vain rakastavaa kotia. Tai onko se lupaus siitä, ettei kasvattaja aio tuupata harrastuksiin eikä koira todennäköisesti tule tarvitsemaan paljoa aktivoimista?
Tosiasiassa sellaista asiaa kuin harrastuspakko ei ole olemassa. Kun pentu myydään omaksi, omistusoikeus siirtyy koirankaupassa kokonaan uudelle omistajalle eikä minkäänlaisia pakkoja tai sitovia lisäehtoja voi asettaa harrastusten suhteen. Kasvattaja voi toki tsempata, opastaa ja kannustaa harrastusten pariin, mutta kenelläkään ei ole oikeutta pakottaa tekemään mitään. Kun koira on myyty omaksi, se on täysin oma ja sen kanssa saa harrastaa tai olla harrastamatta vapaasti.
En usko, että kukaan colliekasvattaja oikeasti lisää omaksi myytävän koiran kauppasopimukseen kirjallisen velvoitteen harrastuspakosta. En ole koskaan kuullut tällaisesta. Jos joku näin tekisikin, se ei ole laillisesti sitova eikä kohtuullinen kauppaehto. Ja jos joku kasvattaja teoreettisesti asettaisi harrastuspakon, miten hän aikoo toteuttaa sitä tai miten hän voi luvata, että myyty pentu sopii juuri omistajansa valitsemiin harrastuksiin?
Harrastuspakon sijaan harrastusvapaus
Harrastuspakko on erikoinen termi, koska täysvaltaista ihmistä ei voi pakottaa harrastamaan oman koiransa kanssa yhtään mitään. Olisi huomattavasti parempi puhua harrastusvapaudesta. Saat harrastaa koiran kanssa mitä itse haluat, näyttelyitä, koiratanssia tai vaikkapa doboa, eikä kukaan tule ahdistelemaan sinua harrastusvalintasi suhteen. Sinulla on vapaus harrastaa, jos itse haluat.
Kasvattajalla voi toki olla toiveita harrastuskiinnostuksesta, mutta toteutus on omistajan oma vapaa valinta. Jos harrastaminen ei jostain syystä kiinnosta, viisas kasvattaja ei painosta tai syyttele. Osa kasvattajista voi toivoa, ettei heidän kasvattiensa kanssa harrasteta joitain lajeja, koska ne koetaan rodulle sopimattomiksi. Collieharrastajien kesken on mielestäni yleisesti positiivinen ilmapiiri ja kaikenlaiset harrastajat otetaan hyvin vastaan.
Miksi juuri collierodussa halutaan erityisesti alleviivata sitä, ettei pentueen kohdalla vaadita harrastamista? Eiväthän harrastaminen, rakkaus ja huolenpito koiraa kohtaan ole mitenkään ristiriidassa keskenään. Aktiivisesta harrastuskoirasta pidetään varmasti vähintään yhtä hyvää huolta kuin kotikoirasta. Collieilla on laajat kotikoiramarkkinat eikä ole näkyvissä pelkoa niiden katoamisesta. Harrastuspakolla pelottelun sijaan pitäisi tuoda esille rodun monipuolisuutta harrastuskoirana, vaikka collie koirarotuna ei erityisesti vaadi harrastamista.
Älä aseta harrastuspakkoa itsellesi tai muille
Koiraharrastamisesta on turha ottaa liikaa paineita. Kyseessä on harrastus ja siihen kuuluu vapaaehtoisuus. Sen tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää ja sitä voi ajatella etuoikeutena. Kaikki koiranomistajat tai koirat eivät kiinnostu samoista harrastuslajeista eikä kaikkia motivoi samanlaiset asiat. Lisäksi harrastaminen on aikaa vievää ja kallista. Teoreettisen harrastuspakon asettava kasvattaja varmaankin sponsoroisi kasvattinsa harrastamisen, maksaisi lisenssit ja koulutukset. Tuskin kenelläkään on tähän mahdollisuutta.
Erityisesti tavoitteellinen harrastaminen, kokeissa käyminen ja kilpaileminen vaatii vahvan henkilökohtaisen kiinnostuksen, motivaation ja resursseja sekä valitun harrastuslajin mukaisia ominaisuuksia koiralta. Siitä ei tule pitkällä tähtäimellä mitään kenenkään ulkopuolisen kuten kasvattajan, kouluttajan tai muiden koiranomistajien painostuksesta. Painostus voi jopa kääntyä itseään vastaan ja latistaa motivaation.
Olemmeko asettaneet itse itsellemme harrastuspakon? Joskus koiraharrastajat voivat vaatia itseltään todella paljon jopa harrastusuupumukseen asti. Tekemisen motivaatio voi olla kadoksissa ja jaksaminen vähissä, mutta harrastamista ei malteta vähentää. Vitsaillaan, että haudassa ehtii levätä, vaikka ollaan jo lähellä uupumista. Ei kannata koskaan pakottaa itseään harrastamaan. Harrastuksia voi aivan hyvin lopettaa tai jättää pitkälle tauolle.
Entä asetammeko henkisen harrastuspakon muille rodun harrastajille? Harrastamista tuodaan toisinaan esille niin paljon, että voi syntyä kuva aktiiviharrastamisesta ainoana oikeana tapana omistaa koiria. Aktiiviharrastaja voi tarkoittamattaankin nostaa itseään muiden yläpuolelle, mutta pelkkä harrastaminen ei tee kenestäkään parempaa koiranomistajaa. Voisimme ottaa harrastamisen reilusti rennommalla asenteella. Kenenkään arvoa koiranomistajana ei saa arvioida vain harrastamisen tai koe- tai kilpailusuoritusten kautta.
Onko koiralla harrastuspakko?
Koira ei voi itse eläimenä valita, osallistuuko se harrastuksiin vai ei, eikä se voi ilmoittaa omistajalleen kesken harrastuskauden, että nyt ei muuten enää huvita. Periaatteessa voi sanoa, että koiralla on omistajansa asettama harrastuspakko. Tärkeimpänä lähtökohtana kaikkiin koiraharrastuksiin täytyy aina olla koiran oma innostus, ilo ja mielenkiinto, joita omistajan täytyy opetella tulkitsemaan. Koiraharrastamisen pitää olla koiralle ennen kaikkea hauskaa, ei koskaan pakkopullaa.
Joskus omistaja voi havaita, että koiran motivaatio laskee, se vaikuttaa alakuloiselta tai stressaantuneelta. Näistä varoitusmerkeistä pitää viimeistään huomata, että on tauon tai harrastuksen vaihdon paikka. Parempi olisi ennakoida motivaation lasku etukäteen. Kaikkien koirien täytyy saada harrastamisen lisäksi muuta mielekästä tekemistä, lepoa, palautumisaikaa ja taukoja. Koira kuten ihminenkin voi väsyä liialliseen harrastamiseen ja uupua. Omistajalla on suuri vastuu tarkkailla koiran hyvinvointia.
Unohdetaan harrastuspakko! Opetellaan ottamaan kaikki harrastaminen rennommin, tehdään ilon kautta ja ajatellaan harrastamista positiivisena etuoikeutena. Harrastaminen on aina vapaaehtoista.
